Maailman Suurin Ihme-me

Syksy repii puita ja minua.
Olen kuin Aapiskirja ilman sivuja.
Opin tuulessa onttona tavailen.
Lapsuuteni lausekuvia muistellen.

Suojahäkkiin Faradayn mä astelin.
Maailman tunnetilaa piiloon pakenin.
Sydäntäni Rosettaa salaten

enigmoin:

KETÄÄN RAKASTA MÄ ENÄÄ EN!

Sinä sait minun koodini murtumaan.
Tunsin jääni Taasiaksi virtaavan.
Marraskuisena yönä aloin taas rakastaa.

Sinä päivänä löysin mä rakkauden.
Sinä päivänä tunsin mä kosketuksen.
Sinä päivänä tiesin:
Sinä olet se.
MAAILMAN SUURIN IHME. Sinä olet se! MAAILMAN SUURIN IHME.

No syntymästä ihan liikaa aina tunteillaan.
Mutta hetken tuon kun pääsee kokemaan.
Pian alkaa itse Tuomaskin tajuta tuota ihmeistä kaikkein suurinta.

Mutta voiko hauras rakentaa ehjäksi? Kasvattaa toista fragiletta valmiiksi.

Maailman pimmeys yhä minnuu nii pelottaa.
Oi miten voin sinnuu kaikelta pahalta suojella…?

Rohkeesti vaan isyystuulta kohtaamaan.

Marraskuisena yönä aloin taas rakastaa!

Sinä päivänä löysin mä rakkauden.
Sinä päivänä tunsin mä kosketuksen.
Sinä päivänä tiesin:
Sinä olet se.
MAAILMAN SUURIN IHME-ME. Maailman suurin ihme.

Maailman Suurin Ihme.