Poikani nouti minut.
Olin maannut niityn ojassa,
maannut ja pitänyt sadetta,
kasvoni olivat jo tummuneet.

Pitkin kylmää yötä,
yhä kaikui laaksossa
laukaukset, kun mullan
tuoksu heltyi minut.
Pimeys on ja minulta puuttuu
kaikki, vain päälläni olevat
vaatteet ovat sotkussa,
maan paino ei minua
raskauta.

Kenties nyt vajoan iäisyyteen,
kuin luuni olisivat kirjoitusta
tuleville sukupolville riimuin
äänet kumpuavat etäisyyteen,

...nyt
tyttö, mistä lie henkeni saavuttaen,
iäisyyteen silittää liepeitäni,

...nyt
tyttö, mistä lie henkeni saavuttaen,
iäisyyteen silittää liepeitäni.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu