
san: t.t.mäki säv: w3lccu
elon meressä laivat nuo seilaa, lyhty keulassa loistaen
yksi omaansa aina vain ohjaa, valomeri tuo ikuinen
moneen myrskyyn nuo reitit voi johtaa, joskus luovia vain tyveneen
kun jokaisen konstinsa koittaa, valomeressä lyhtyjen
kukin loistaen, ajallaan paratiisia omaa rakentaa
kunnes loiste hiljaa pos, katoaa
pyrstötähtenä hetken saa liitää, on universumi ajaton
kanssa kaltaisten virrassa kiitää ja se virta on loputon
lentoansa vain itse voi ohjaa, monet vaarat on varrella sen
kun jokainen konstinsa koittaa, omaa onnea etsien
kukin loistaen, ajallaan paratiisia omaa rakentaa
kunnes loisto hiljaa pois, katoaa
moni lostoonsa kultaa kaipaa, joku kauneinta rakastaa
muttei onnea voi rahalla ostaa, pois kauneuskin katoaa
kukin loistaen, ajallaan paratiisia omaa rakentaa
kunnes loiste hiljaa pois katoaa
Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään
Ei kommentteja.