Valitettavasti tässä vähän käy kuin Harri Holkerin anarkistiselle irtiotolle, että se nyt ei ehkä niin hurja ollut.

Kertosäe alkaa jo junnata näin monella toistolla, ihan alussa kun virvelimarssista lähdetään synarevittelyyn niin siinä on joku pieni timing-issukka. Kokonaisuudessaan tästä kuitenkin tulee se sama fiilis, mitä minulle tulee indie-popista useinkin: Eli sitä on hauskempi tehdä, mitä kuunnella.

Se voi toki osoittaa sen että tämä on hyvää indiepoppia, ei ole tosiaan itselle niin läheinen genre.

Ihan hauska ja iskevä biisi. Laulajan ääni ihan passeli. Ehkä olisin miksaukseen vielä panostanut lisää ja stereokuvan luomiseen.

Tykkäsin tuosta sopivan revittelevästä synasta. Meno on muutenkin rentoa ja hulvatonta. Sotilaallinen virveli on hyvä, kun C osasta lähtee viimeiseen kertsiin.

Kesäkisan takia täällä.

Harri Holkerilla biisi lähtee käyntiin.

Petelius ja Pimpparauta tuli myös väistämättä mieleen.

Tommi Liimatan laulutyyli yhdistettynä nuoreen Pelle Miljoonaan.

Vokaalit elää lopulta itse asiassa ihanasti. Samuli Putroakin jopa pukkaa.

Pirun hyvä seesteinen sovitus tässä.

Vähän ehkä jankuttava. Mutta hyvin purkitettu!

Reipas ralli! Oli kaikenlasta säätöä ja vääntöä, mutta hyvässä mielessä.

Adam Schlesinger käytti tällaisia synajuttuja muutamissa kappaleissaan, haluaisin kans. Todella taiteellinen veto, kuin uutta aaltoa. Niin pirteä, että oma veto alkaa tuntua laiskalta.

Hyvä! Kuulostaa siltä että nyt on menty kaikilla biisinteon osa-alueilla eteenpäin, ihan huomattavastikin. Reipasta tahtia, kyllä tällä kesän saa avattua. Biisi yllätti monessakin kohtaa, eikä mitään mikä olisi särähtänyt korvaan. Aikaisimpien biisien ehkä pienestä epävarmuudesta tai hapuilusta ei ole enää jälkeäkään kuultavissa. Tämä kulminoitui synan rohkeaan käyttöön. Rummuista tuli lähinnä mieleen Natsi-Saksan sotaponnistelut, mikä tavallaan kuuluu ja oli ihan kiva näin kesään.