Hukkui vuoriensyömäks, saaliiks' susilaumojen,
Kurimukseen muistojen, kahleisiin ikuisuuden.
Kalman-Akan käsiin joutui, Ajan Rouvan pyörteisiin,
Saivon virrat pauhatessa, valkoveden huuto soi.

Vedenpeitto-laulu laulaa, syvyyksistä sävel soi,
Ei hän rantaa enää nähnyt, vain varjojen kauhu käy.
Kuiskaus tuulen kantajaksi, varjojen, varjojen tie,
Unohduksen mereen vaipui, kantoi taakkaa iäistä.