Kun kuulen sun äänen
Mieleen tulee kevät
Lumen alta löytyvät omenat
Hitaasti mätänevät
Ohuiden sanojesi takana
Vain oma napa hohtaa
Antisi on kuin lekalla löisi
Etkö osaa kuin mollaa

Rohmuat itsellesi kaiken
Kuin porsas sinä oot
Joka murun itsesi eteen
Pöydältä kaapata oot

Sanasi on niin kevyitä
Pieni virekin ne vie
Olet kuin hiekkalinnan kuningas
Mureneva on sun tie
Kun katson sinun kasvojas
Näen vain pienen mielen
Olet kuin hurahtanut pappi
Vain luet raamattua, aasien

Rohmuat itsellesi kaiken
Kuin porsas sinä oot
Joka murun itsesi eteen
Pöydältä kaapata oot

Et näe mitään ympärilläsi
Kun peiliin oot juuttunut
Katseesi muualle ei kanna
Kun muut olet unohtanut
Särkyy peilisi aikanaan
Kun et enää voi paeta
Jäljelle jää vain varjosi
Ja tyhjyys, jota rakastat

Rohmuat itsellesi kaiken
Kuin porsas sinä oot
Joka murun itsesi eteen
Pöydältä kaapata oot
Rohmuat itsellesi kaiken
Kuin porsas sinä oot
Joka murun itsesi eteen
Pöydältä kaapata oot

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu