Tähän Ilonan tekstiin syntyi samana iltana parikin eri laulua. Toinen on tuolla Mikserin BLUES & JAZZ CHALLENGE 2024 kisassa. Tämän piti olla hidas balladi, vaan taidot ei riittäneet mieleiseeni toteutukseen. Runttasin sitten tällaisen;)
Eli: teksti Ilona Kärkkäinen, metelöinti Hannu Kuisma
Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään
7
|
jounikka 13.10.2024 Nyt ollaan taas tällaisen mietiskelevän popi äärellä, jolle on aina tilausta maailmassa. Hyviä metaforia ja havaintoja elämästä, neutraalisti polkevan poprock-poljennon päällä. Tällaistahan sitä mietitään päivänä jos toisena, kuuntelisin uudelleenkin. |
|
||
Sunt1o 04.10.2024 Kuuntelin biisikisan arvostelua varten. En olisi odottanut tätä tyylilajia. Sävellyksenä tämä on minusta hyvä ja ehjä kokonaisuus, riittävästi vaihtelua ettei kyllästy. Kertosäkeessä on selvästi oma koukkunsa. Soiton puolesta en oikein keksi valittamista. Soundien osalta tässä minua hetkittäin häiritse se että kitararaidoissa kuulostaisi olevan jonkun verran hälyääniä. Nykyäänhän on tapana editoida ne pois. Myös leadi kitaran soundi kuulosti vähän ponnettomalta vaikkei sitä nyt hirveän paljoa tässä biisissä kyllä esillä olekkaan. Muuten soundit toimii hyvin ja kaikki on selvästi kuunneltavissa. Kyllä tämä varmasti tanssilavoilla menisi erittäin hyvin läpi. |
|
|||
Marko Hotti 02.10.2024 Tykkäsin sanoista kovasti, ne veivät jonnekin missä en muista olleeni vähään aikaan. Alussa tuntuu etteivät ne välitä kuuntelijastaan, ehkä laskevat tästä leikkiä ja härnäävät kiusallaan, mutta lopulta välittävät sitten kuitenkin. En ehkä kuuntelisi tällaista normaalisti itsekseni, mutta voisin kuvitella että ala-asteen musiikintunnilla olisi laulatettu tätä sinisen ja valkoisen sijaan. Tasapainoinen kokonaisuus, tämä suht laadulla metelöity tuttavuus. |
|
|||
Begemot 02.10.2024 Tuttu projekti tämä. Laadukkaasti olette aina kisaan osallistuneet. Soitto, laulu ja äänityshän näissä on pelittänyt aina niin kuin nytkin. Hyvä esimerkki, miten laululyriikka ja runous on eri asia. Kuin luin sanojen ennen kuin biisi lähti pyörimään, niin tuli hyvinkin psykedeelinen fiilis, ymmärsin lukevani suomea, mutta en ymmärtänyt sanojen merkitystä. Mutta laulettuna sanat soljui varsin hyvin. Onhan siellä öisin/toisin -tyylisiä erikoisuuksia. Ja riimikaava muuttuu muutamaan otteseen. Hyvin perinteinen sanapankki, missä aallot toimivat kahteenkin kertaan kielikuvissa. Tykkään kovasti Marko Haavistosta, joka on iskelmää, mutta samalla myös rokkia. Eikö tässä ole vähän samaa? Tai jotain Brucen rentoa rokkausta? Ehkä ripaus Eppumaista kitaratikkausta? Vaikka ehkää turhaan tarkkaa luin sanoja, niin tyylillisesti tämä on näistä kisakappaleista lähellä juttuja joista aidosti diggailen. Ja jos sanoja kommentoin lopuksi vielä positiivisessa valossa: laulettuna toimii, parempi psykedelia kuin liian auki kirjoitettu teksti. |
|
|||