Vanhan koulukentän lentokonemusaa. Sellaista, jolla suljetaan ulkopuolinen maailma pois omista korvista, jota kuunnellessa kränkätään vastamelukuulokkeista vola sopivan kovaksi ja tuijoitetaan kohti auringonlaskua. Tunnelma Virtanen Projectilla on todellakin sähköinen ja säkätys aiheuttaa kylmiä väreitä, jos samaan aikaan silmiin osuvat ilta-auringon oranssit säteet lentokoneen ikkunasta. Ollaan matkalla kohti suurta, mutta lupaavaa tuntematonta.

Kuuntelin biisikisan äänestyksen takia. Soundimaailma kunnossa. En ole genren suuri ystävä mutta kyllähän tässä on sävellys ja tuotanto kunnossa. Rakenteen osalta sopivan tiiviisti vaihtelua kuulijalle. Aina kun meinaa kyllästyä niin sieltä tulee vähän jotain uutta kiinnostavaa. Synasoundeissa on mukavasti liikettä. Jostain syystä tästä tuli mieleen vähän 90 luvun träkkeribiisit paremmilla soundeilla. Sointukierroissa oli tunnetta. Ainut negatiivinen asia mikä tulee mieleen on se että tuo yksi soundi (käännetty symbaali?) tulee jossain kohtaa vähän tiuhaan kun siihen alkaa kiinnittää huomiota.

Kaikinpuolin jytäkkää ja valmista meininkiä. Tykkään aina kuunnella trancea, mutta en kuuntele sitä jos ei ole varsinaista syytä. Vähän outoa. Mutta tää oli erittäin hyvä, biisi juoksi komeasti vaikka oli aika pitkä. En lähtisi muuttamaan tässä mitään.

Pituutta ainakin löytyy, mutta kuulunee genreen, Basari marssii tiukasti ja kyllähän tästä harmonisiakin elementtejä löytyy. Dropit kohdillaan.

Ei aivan vieras genre itselle, mutta toivon ja veikkaan, että tässä kisassa löytyy ns. alan miehiä paremmin kommentoimaan nyansseja.

Ehkä sen verran uskaltauduin arvioimaan, että tuotannollisesti (miksaus, masterointi) tämä on sitä Mikserin konemusiiin laajan poolin selkeästi parempaa päätyä.