Rauhallista meininkiä, rauhoittaa mielen ja sielun. Laulusta tulee mieleen Egotrippi. Ei moitittavaa.

Hieno jatkumo kappaleisiin, jotka voivat kertoa esineistä tai asioista, mutta peilaavat samalla ihmissuhteisiin tai ihmisten välisiin suhteisiin. Rockmusiikissa ne ovat olleet yleensä autoja tai huumeita, mutta kyllä itsellekin taitaa olla kaikupedaali sittenkin lähimpänä sydäntä.

Musiikillisesti kuulen myös jonkinlaista jatkumoa kappaleisiin, joita olet julkaisuut tämän vuoden puolella. Joskus oli sellainen sanonta kuin rapakon takana, sattumalta yhdistän tämän tyylisen musiikin siihen aikaan, kun tätä fraasia viljeltiin ja siihen maantieteelliseen paikkaan, johon sillä viitataan. Eli jonkinlaista americanaa, joka omassa kuuntelussa on näkynyt vaikka Wilcon ja Ryan Adamsin ( ei se kanadalainen, tai osaa sekin kai lauluja tehdä). Olen pitänyt stemmoistasi, mutta tähän intiimimpään tyyliin ei ehkä beachboys-kööri olisi sopinut. Mielenkiitoinen taukorytmitys, oliko klikillä vai rumpalin nyökkäyksellä ykkönen löydettävissä?

Indie estetiikkaan sopii, että ei ole liikaa (vai ei ollenkaan) editoimishommiin. Tällä en viittaa laulun puhtauteen, josta tunnetusti minulla ei ole varaa sanoa mitään, päinvastoin ihailen tuollaista vaivatonta ja musiikaalista tulkintaa. Joitain melodiaan kuulumattomian äänteitä oli jäänyt, mutta niin kuin sanoin, että ei tässä tehdä Beyncen kantrialbumia, vaan indiemusaa.

Äänitteestä ja miksausta ei huomauttamista. Tälläiseltähän se pitää kuulostaakin. Sopivan simppeli sovitus ja sitä kautta äänikuva.

Olet myllyttänyt hyvin noissa kisoissa, mutta jotenkin näistä irtobiiseistä tulee enemmän sellainen tunne, että olisivat henkilökohtaisempia ja se on tärkeä osa lauluntekijämusiikkia. Suosittelen ja toivon mies ja kitara -keikkoja, Savossa oli ainakin yksi kuuntelija.