Huomaan kappaleen soidessa löytäväni mielenmaisemani kerta toisensa jälkeen seikkailemasta Yamahan ja Casion vanhojen FM-kosketinsoitinten estetiikasta. Monin eri tavoin rupinen soundi kuulostaa häkellyttävän yhtenäiseltä, omalla tavallaan laadukkaaltakin, kuin se olisi peräisin nimenomaan jostain varaston nurkassa kolmisen vuosikymmentä pölyä keränneestä koskettimistosta, jonka mainoslauseissa hehkutettiin aikanaan äänen realistisuutta ja jopa sataa presettiä.

Jos huomioi sen, miten lyhyessä kappale on kaiketi tehty, se kuulostaa lähtömateriaalinsa huomioiden jopa poikkeuksellisen tasokkaalta. Äänet kuulostavat yhtenäisiltä, mutta myös rakenne kehittyy vähitellen loppuhuipennustaan kohti täysin järkevän tuntuisin kääntein.

Tietynlainen kiireen tuntu välittyy kappaleessa monestakin asiasta, ja kuten itsekin ounastelit, jonkinlainen inspiraation puute tuntuu sävellyksessä jonain vaikeammin määriteltävänä, ehkä pienenä ahdistuneisuutena.

Lisäaika ja -säätö olisivat varmasti tehneet biisille hyvää, mutta myös tällaisenaan kappale toimii etenkin Huonot samplet, parempi biisi -kisan viitekehyksessä aivan ongelmitta. Jonkinlaiset whooshit ja riserit olisivat jälleen olleet oman toivelistani kärjessä, koska sellaiset vain tuntuvat niin intuitiivisesti siltä, että jotain on tapahtumaisillaan aivan minä hetkenä hyvänsä.

Nyt osiot kuulostavat tavallaan hieman irrallisilta toisistaan, mikä ei sinänsä haittaa paljoakaan, kun kappale kuitenkin kulkee näin vaivattoman tuntuisesti osiosta toiseen – ja kun etenkin taukoja on käytetty noin ansiokkaasti – mutta kuvittelisin että muutamalla efektillä kokonaisuuteen olisi saanut melko pienelläkin vaivalla ladattua muutamat lisäpaukut.

Mutta ymmärrän kyllä; jos inspiraatio ei meinaa löytyä, niin ei sitä aina jaksa ruveta pakottamaankaan, tai etenkään ruveta ilman intoa panostamaan vielä lisää kappaleeseen, jonka työstämisen on jo henkisesti lopettanut.

Lopuksi mainittakoon vielä se, että kappaleen nimi tuntuu jaksavan hykerryttää kerta toisensa jälkeen. Aivan naururemakkaan asti ei päästä, mutta mielikuvat ovat eläväisiä ja erikoisia. Totisesti, tässä on jotain sellaista, että kappaleen voi hyvin kuvitella soivan jossain vaihtoehtotodellisuuden sovituskoppikaaoksen taustalla tai esim. aiheesta kertovan surrealistisen lyhytelokuvan soundtrackillä.