HAAKSIRIKKOUTUNUT

Tumma taivas yllä veden, tuon valtameren.
Yö painunut jo päälle myrskyillan.
Meri vahva kohtalokas ympärillä saaren,
joka otti vastaan rantautuneen.
Rannalla tuon saaren, kasvot vahvan miehen kalpeat,
myrskystä selvinneen.
Uupuneena, riutuneena makaa kaiken antaneena
alla veneen rikkoutuneen.

Myrsky-yötä vasten hän lähti vuoksi lapsen,
tuon rakkaan, jonka kuolo hältä vei.
Muista hän ei muuta, kuin veneen,
joka puuta ol' vahvinta vaan kestänytkään ei.

Synkimmän pilven ja tummimman veen hämyyn painuu
vene tuhottu voimalla suurimman käskyn ja voitettu on.
Aalloista veen nousee vahvoista miehistä vahvin.
Ylöspäin kurkottaa. Otteen hän saa, vaan se irtoaa.

Uupunut, riutunut, uskolleen uhriutunut vavisten silmänsä aukaisee.
Salamoiva taivas, jyrisevät pilvet meren syliin miestä houkuttelee.
Vahvan miehen vartta vielä vahvempi mieli
tuskallisen suurta taakkaansa ei
kestänyt ja antautui meren tummiin aaltoihin silmin vettynein.

Myrsky-yötä vasten hän lähti vuoksi lapsen,
tuon rakkaan, jonka kuolo hältä vei.
Sysimustan meren syliin ikiuneen,
muuta hautapaikkaa tunnustanut ei.

Synkimmän pilven ja tummimman veen hämyyn painuu...

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu