In Memoriam
In Memoriam
Pitkän kesäpäivän viime säteissä
puistot liekehtii
Minä katselen kivipaasia
tänne sinut haudattiin
Joskus kaunista on kuolla nuorena
kohtu särkyneen toi
Eivät nähneet, kuinka tähti lentää
vain yksin lentää se voi
Miten vähän sinä riemuitsit
miten paljon silti elää sait
Joka niityllä uusia kukkia
niistä onnesi hait
Minä jätin kaiken
niin paljon vielä tehtävä on
Harva meistä täällä siivet saa
eikä kukaan ole kuolematon
Kun sinut maahan laskettiin
he itkivät, minä en
Sillä minä rakastan särkyneitä
ja lentoa yksinäisten
Kylmien sydänten tuskaa
pelkoa elämän jälkeisistä nään
Käsi kytkettynä käteen
he seisovat yhä vielä silmät kii
Eivät tiedä että kätkyessä jo
siivet heiltä katkaistiin
Sinä näetkö kaiken
ja naurat alta katkeran maan
Harva meistä täällä yksin lentää
oi katso kuinka siipeni saan
Kun sinut maahan laskettiin
he itkivät, minä en
Sillä minä rakastan särkyneitä
ja lentoa yksinäisten
Kylmien sydänten tuskaa
pelkoa elämän jälkeisistä nään
Minä tiedän että tulee talvi
ja kylmä kalvaa taas
Mutta toivon että niityt kukkia
yllesi kasvaa saa
Ensi kesänä jo pääskyt palaavat
niin, ne palaavat taas
