SAATTO

Luonnon sylissä kulkee surun joukko hiljainen.
Vaivoin kuuluu nuo äänet kaipaavien.
Hiljaisempi on ääni raskaiden askelten,
niin hienon tienoon sen hiekkaan painuvien.

Rinnallaan on kuusi askeltajaa,
läsnä kauneimmat muistonsa on.
Rinnallaan on kuusi aarteen kantajaa,
rakkaan maailman lapsen saattajaa.

Luonnon sylissä hiljaa pyhään maahan laskeutuu,
rakkain, kallein, käsiin vahvan kietoutuu.
Suuren edessä taipuu hauras joukko tuskainen,
murtuu, luopuu, suruun mustaan pukeutuen.

Rinnallaan on siipien havinaa,
läsnä kauneimmat muistonsa on.
Rinnallaan on monta armon saattajaa,
maailman lapsi rauhansa saa.

Rinnallaan on siipien havinaa...

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu