strutsit munii polut umpeen
en tiedä mitä teen
laavalamputkin tohjoksi hakatut
polku on pimeä
reisissäni polttomerkit
munan muotoiset

farmini, kohta muisto vain
jossa viimeistä sikaa halailen
voisin alistaa nahkaa
lihalla täytettyä
voisin muokata
rustoja risteiksi
umpioni on täynnä kyllästettyä tyhjyyttä

mopit pyörii muitten päissä
yhtyeeseen en kelvannut
heviä hoilaamaan
kellarissa perunat, ullakolla minä

kateissa haparoin
näkyjuna ohitseni ajoi
joulukuuseni paloi taloni mukana
en hallitse, en hallinnut

rehukontti tursottaa
ylin heinäpaali huojuu
täynnä laupiasta viljaa
nypitty strutsi haisee
kuu näyttää minulle kelmeytensä

telo itsesi
jos et ymmärrä lehmieni tarpeita
tämä ruis ei riitä
nälkä nuolee luitani

joku laulaa vierailla huulilla
minun tarpeitani
käteni vapisuttavat talikkoa
verta kuohuaa nenästä
olen strutsinpelätti

kiitokset kirahville
jota en koskaan ostanut
tiloilleni kaulailemaan
täällä pellot liikaa pöllyää

voima kysyi voimaa
minulta voimattomalta
tarjosi kaivinkonetta
kakofoniaan

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu