Faraway, up in the air
Where stars unite in monolith square
You take a look at your home, so far away
Just like memories of fading days

Sanoilla en voi koskettaa
600 ulotteinen tunne sortuu päälleni
Ja rakkauden paino murskaa sydämen
Pääni halkeaa ja sieltä vuotaa opaalia
Kullankiiltoinen vereni vuotaa maahan

Kuka minä olen?
Kuka minä olen?
Kuka minä olen?

There are no goodbyes,
as I cannot read my own thoughts and describe the words
There are no goodbyes,
´though I’m just an child lost in the dark and cold forest
There are no goodbyes,
When the light of love fades from your heart into the void
There are no goodbyes.
Home awaits everyone, who blindly belives

(The surface appears to be very,
very fine-grained as you get close to it.
It's almost like a powder)
(That's one small step for man)
(One giant leap for mankind)

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu