Rio de Janeiro, tuo Etelä-Amerikan Kotka, jonne myös tuhansien suomalaisten merimiesten matka on johtanut, voi kirvoittaa mielikuvituksen tällaiselle laukalle. Jo heti tangon hörähdettyä käyntiin erittäin mielenkiintoisella introlla, mieleni palasi tarinoihin joita olen lukenut rahtilaivoilla Rioon rantautuneista. Niin Kyllikki Villa (kirjailija/kääntäjä), kuin Rauli Virtanenkin (ulkomaantoimittaja) loihtivat reissukirjoissaan sen kuuman ja kostean tunnelman, joihin on helppo samaistua vaikkei olisi käynyt seudulla päinkään.

Voisikohan olla niin, että DJ Bolerolla olisi jopa vähän itämaisia molekyylejä dna:ssaan? Tuo intron ja välisoittojen vastustamaton "käärmeenlumooja" melodia, antoi vähän osviittaa moiseen etniseen pohdisteluun.. Oli niin tai näin, niin parivaljakkonne on taas tehnyt tangon uusiksi tavanomaisesta, ja voisin melkeinpä tältä istumalta suositella seuraavien tangomarkkinoiden sävellyskilpailuun osallistumista. Baritonimiesääni tähän sopi hyvin. Paljon paremmin kuin esim. heleä naismetsosopraano. Ja olihan toki tekstikin paremmin machonäkökulmasta kotoisin.

Upea teos kaikenkaikkiaan sovituksineen päivineen, oli nähty taas aikaa ja vaivaa. Ja vaikka aihe onkin melkoisen loppuunkaluttu, tämä antoi vielä yhden, ei niin romantisoidun näkökulman, sieltä faveloiden sokkeloista. Nueve puntos por la obra magnificá!