Annan hyttysten imeä (2019)

En ole rakkauden erämies
suuntavaistotta eksyn minne lie
en saa naisia syttymään
tää poika nälkäinen kylmissään
koukkuunsa ei tyttöjä saanut tarttumaan
ruostunut puukko tupessaan.

Riisun vaatteeni, palelen
vailla lämpöä ihmisen
sieluni kylmä pimeä
en ansaitse parempaa kuolemaa
kuin antaa hyttysten imeä
annan hyttysten
annan hyttysten
annan hyttysten imeä.

Mä turhaan telttaani pystytän
jos vaikka saisin mä sinne yöpyjän
se hipaisusta jo romahtais'
ei vetoketjukaan aukeais'
vaikkei bambisilmä tuo pelkäis' kehnouttain
märkää ois' ruuti aseessain.

Riisun vaatteeni...

Taas mulla yksinäinen juhannus
muut mökillä, veneellä tai saaressa
kylpevät auringossa, lemmiskelevät onnessa
katkeran suloisesti
kanssa noutajani
minun viime hetket
vihdoin naaraat kimpussani.

"Inisemme imemme
suonesta vertas'
kuiviin vuodat
on luonnollinen poistumas'"

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu