TALVIYÖ (säv. & san. Andy Muurinen)

Lyö tuuli lunta ikkunaan
ja pimeys heittää viittansa
Kylmyys puree kulkijaan
joka pimeydessä vaeltaa
Valo valkohankien
voittaa loiston tähtien
Porolauma vaeltaa
kohti uutta maisemaa

Talviyö
ja sydämeni lyö
Me ollaan kahdestaan
metsämajassa
Talviyö
mut kylmyys maahan lyö
Käy pimeydestä
viima ikkunaan

Sudet ulvoo kuolemaa
on kaikki hyvin juhlavaa
Pakkasukko valittaa
saa tontut suunniltaan
Ja revontulet loistaa
ei sitä kaamosaika poista
Metsän talviasukkaat
käyvät piiloon nukkumaan

Talviyö...

Kun viima oveen kolkuttaa
on aika käydä nukkumaan
Talviyöhön mystiseen
mä heitän savukkeen
Peiton alle lämpimään
me käsikkäin taas kömmitään
Ja yhdessä me haaveillaan
kun päivä vaihtuu seuraavaan

Talviyö...

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu