Tää on sitä ihtiään eli suoraan kuin 60-luvulta brittiläisen pop-ohjelman estradilta, jossa lyhytmekkoiset go-go-tytöt luovat tunnelmaa värivalojen välkkeessä. Livenä (vastoin ohjaajan nimenomaista vaatimusta) soittavalla bändillä on tottakai "rippipuvut" päällä ja täsmällinen koreografia hallussa. Paikalle haalittu studioyleisö tanssii jytää ja tytöt kirkuvat.

Letkeä off-duty vaihde on selvästi päällä ja hiostava uniformu on jätetty laitoksen vaatekaappiin. Erityisesti tykkäsin paksusta kaiutetusta kitarasoundista; se on silkkaa korvanamia. Kaikki avaruus oli käytetty vasemmalta oikealle hämmästyttävän tasaisesti, minkä johdosta kaikki instrumentit erottuivat erittäin hyvin toisistaan. Hienoa meininkiä; tätä pitää saada lisää!!

Jahas, tällasta tällä kertaa. Ihan parasta tässä mun makuun oli toi lopun urkusoundi, joka olis saanu kyl soida pitempäänkin tuossa. Toinen, mikä vanhan mieltä lämmitti, oli noi kitaran matalan nuotin alasbendaukset - toi toimii aina. Sielloli jotain semituttua StevieRaylta ja Fogertyltakin, mutta vähän jollain tapaa löysäksi jäi tällä kertaa. Tai ehkä se pitää niin ollakin, jos kerran ollaan "off duty"?
Kokonaisuus - soundit ym - kyllä vaatis viel vähän hienosäätöä ollakseen rautalankaa mun korvassa. Ei tässä sinänsä mitään vikaa ole, mutta olet tehnyt niin paljon niin upeita juttuja, että jonkinlaisena välityönä mä tän kyllä koen. Itselläkin on kyllä niin, että "kaikenlaista täytyy suoltaa", että voi välillä puristaa sen timantin. No, enpä nyt tiedä niistä timanteistani, mutta Sulla niitä kyllä on. On erittäin positiivista, että olet taas päässyt tekemisen makuun. Laitteet toimii ja osaamista riittää. Ei muuta ku rauhallista "off dutya" ja sit taas akut täynnä uusien rallien pariin... eix je?