No niin. Pitkä tauko takana ja Progorava on päästetty kahleista irti. Tyyli ei ehkä ole edellisen levy sfääreissä mutta eikös uusiutuminen ole hyvä asia? Otetaan matka pimeään koleaan metsään. Kaikki on muuttunut. Olet yksin. Ehkä. Ilokseni Ahlfors suostui jälleen kannujen taakse maineensa menetyksen uhallakin. Rohkea mies.
Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään
Peloukoufa 14.07.2017 Muheva bassointro vangitsee kuulijan. Vokaalit on ihan nasaalista, ja siinä ei ole mitään pahaa, mutta noin kirjoitettuna se kuulostaa hauskalta. Ehkä. Ihan tasapainoinen toteutus, mutta teksti jää ensi kuulemalla vähän hämäräksi. Ehkä kuuntelen kuitenkin uudestaan. On sen arvoinen.. |
|
|||