Jos mä lähden tänään, älkää itkekö mun perää, pelit päättyny, ei tuu enää toista erää.
Ei uutta aamuu mihin kiireessä enää herää / eikä yhtää bonuskorttii johon pisteitä enää kerää.
Alekupongit kaikki käytetty, pokerikäsi näytetty, lottorivitkin on täytetty.
Laitan kaiken mun luottokortin varaan, enkä jaksa miettii mun maksukykyrajaa.
Lennot sinne, toiset tänne, mitä sitte? täysin samoin täs tilantees tekisitte kun
ei enää jaksa vaan kiristää jokast senttii ja miettii minkä laskun pystyn maksaa nextii?
Tää on sitä aitoo ruusunpiikeillä tanssimist, jalanpohjista verta vuotamist.
puree huulee, itkuu pidättää, ei tää oo helppoo mut ei sen aina pidäkkää.

Kävelen öisii Amsterdamin kanaaleita pitki.. ja samal mietin hiljaa miksi..
oon vieläkin tässä näin, enkä sillon päästäny päiviltä itteäin?
Se oli oikee päätös, nyt sen tiedän, en antanu väärien tunteideni sillo viedä.
Mikään paska ei oo sen arvosta, kai pitää käydä pohjalla ni osaa arvostaa.
Vastoinkäymisistä kohti valoo / pakka kerrallaan syntyy korttitalo.
Mut sen kaataminen on helpompaa / ihminen tuhoaa mieluummin kun uutta rakentaa.
Vaikeuksien kautta voittoon, Tony Montana / aivan yksin, ilman ketään auttajana.
ei tää oo pelkkää voittoo, mut muista että pimein hetki on aina ennen aamunkoittoo

Öiset kadut ne vaa rauhottaa miestä / ne jaksaa muistuttaa siitä kultasesta tiestä
joka on varattuna jokaselle jostain / sun tehtäväs on ite mennä ettii se jostain
Mieti pitkään mitä haluut elämältäs / se ei, oikeesti oo ku siellä kivenheiton päässä
Täs on kivi sulle, linkoo se menemää / mee jo perään, täällä etsivä vaan löytää
Mut mitä tää Stadin lapsi voiskaan tietää / Mäkelänkatu meil on yhteys, sen mä tiedän
Mä tunnen sen aina ku oon siellä mestoil / ne kadut puhuu mulle, siellä dallaan ilman estoi
Tää ei oo kaunista, tää on tekotaiteellista / tää on ku satua, karua.. avautumista
mutta samal terveellistä, terapiaa / mun mielelle hengellistä, synergiaa

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu