Kun kusin housuuni

Kun kusin housuuni, niin tunsin kuinka lämmin virtsa virtasi läpi alushousujeni ja farkkujeni. Se levisi kuin lämmin tuulahdus, ensin nivusiin ja siitä reisille ja siitä aivan polviin asti. Sen lämpö syleili minua kuin aurinko kauniina kesäpäivänä. Hetken päästä kaikki kuitenki muuttui. Virtsani lämpö alkoi kaikkoamaan. Tuntui kuin syksyinen kylmä tuuli olisi pyyhkäissyt lämmön pois. Sitten minua alkoi tosissaan paleltaa. Virtsa alkoi nimittäin jäätyä. Olihan talvi. Minua paleli ihan hirvittävästi. Sitten tajusin että kaikki on katoavaista, myös housuun lasketun virtsan lämpö. Vaikka eihän virtsani lämpöenergia todellisuudessa mihinkään kadonnut. Se vain siirtyi pois läheltäni, johonkin muualle, pysyen kuitenkin tässä universumissa. Mutta katoavainen oli kokemukseni näin henkilökohtaisessa perspektiivissä.