Vanhoilla ne huokuu vaivaa vain
tai roihuavaa rauhaa
nuorilla taas niissä kiihko kaikuu
pakostakin pauhaa
onnellisten ovat keveät
kuin helmat hameen hienon
onnettoman onnen oman
perään pyyntö niissä pien on
minä kuuntelen
askelten ääniä
pelokkaiden lähinnä kai
herättävät huomiota
rohkeamman reippaus ei niinkään
aina korviin ota
rakastuneen kulkukin saa
epävarmuudesta voimaa
yksinäisen jalkain alla
eihän soinnuin sorein soi maa
minä kuuntelen
askelten ääniä
kulkurilla niissä kuuluu
kokemus jo kantapäästä
kodin löytänyt ei jalkojansa
pakomatkaan säästä
laulajalle ovat ne niin elanto
kuin ihmeet iän
niiden rytmistä saa sanat
jotka muuttaa ihmisiä