Kaunis tyttö juoksee paljain jaloin
pitkin katua ja ranneketjuja
kädessä heiluu
niistä yksi raapii viillon
sormeen josta veri valuu
yli tatuoinnin joka
vaihtaa väriä ja aurinko
ruskettaa ihoa syvään
kaulakuoppaan sekin kaareutuu
kohti mekkoa jossa
kimaltaa monta helmeä ja
pehmeä kuosi viettelee
sinutkin uudestaan

Se on elämää
ei sen enempää
ei vähempää
ei se muuksi muutu

Se on elämää
ei sen helpompaa
aina vaikeaa
ei se valmiiksi tuu

Bussin ikkuna heijastaa
kuvan lätäkköön jossa
lapsi saappaallaan
siirtää mustaa muovilusikkaa
joka viemäriin kohta
putoaa
Toinen lapsi itkee
vieressä sammuneen
isän joka makaa
ruohikolla auringossa
poltteessä päivän valossa
tanssii kärpänen roskalavalla
villisti

Se on elämää
ei sen enempää
ei vähempää
ei se muuksi muutu

Se on elämää
ei sen helpompaa
aina vaikeaa
ei se valmiiksi tuu

Kaikki palaset... ne sekoittuvat

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu