hellästi jollaa aalto ajattaa
vastarannalta pientä pakottaa
katumus tähystäjänään, kohti syntiluotoa
raadeltu anteeksianto vanaa muodostaa
valoa synneistä etsii
luodolla, jolla yö on ikuinen
valon tuleksi muuttaisi
ja siitä laulaisi
armollinen rakastaja vesi veneelle on
myrskyistä silmät vaanii, uskollinen
mastona elänyt sydän merikotkaa rakastaa
kanssa merikotkan päivämaahan lentäisi
olisiko avaruus ulkona
olisipa kieli kertomaan
jolla pieni iäisyyttä kavahtaa
kuin vanha nuorta lähtöä
laulaisi salamoita sikiämään
kertoisi kirouksen hiipuvan
kysyisi itselleen nimeä
jos pystyisi