Syksykisa: On tässä syksy läsnä selkeästi. Tunnelmallinen simppeli kitarointi kaiken kaikkiaan. Kappale osoittaa, ettei syksyn kuvaamiseen välttämättä tarvita mitään suuria räjähdyksiä tai dramaattisia käänteitä. Olisi ehkä saanut olla pidempikin.

Syksyn masentavuus on löytynyt. Kaunista soitantaa. Mutta jotain tästä puuttuu.

Jaa, mieleen tuli syystä tai toisesta Rautiaisen Kuoleman pataljoonat, mutta varsinaista syksyn hittiä en tavoittanut tästä.

Syyskisa 2014: Tunnelmassa on tietysti melankoliaa. Onhan se syksyistä sikäli. Itse asiassa sitä synkkää melankoliaa on totisen paljon. Ei paljon jää puuttumaan Peltoniemen Hintriikan surumarssin fiiliksistä. Sikäli syyskisan tavoite on saavutettu ja osin ylitetty, mikä on varsin kunniakasta. Mutta ei yksi Herbst ihan syyskisan voittajaa tee.