Kaksi maailmaa
Kuuntelin Blackmore's Nightin levyä "Under the violet moon". Ajattelin että olisipa hienoa tehdä noin hienoa musiikkia. Otin sitten kitaran käteen ja nämä melodiat ja paljon muuta syntyivät samalta istumalta. Uutta melodiaa ja teemanpätkää pukkasi ilmoille sitä mukaa kun soitti.
Teksti kuitenkin puuttui, ja se on aina vaikeampi osa biisistä. En yleensä osaa tekstittää valmiita biisejä. Tekstin pitää tulla jotenkin spontaanisti ja melodiat sitten seuraavat sitä. Nyt päätin kuitenkin yrittää. Ajattelin, että aika vihaiselta tuo biisi kuulostaa. Tekstiä tulikin sitten lopulta monta sivua jonkinlaisena automaattikirjoituksena. Tiivistin melodiat ja tekstin näihin kolmeen minuuttiin.
Perkussionisti Olli kysyi, että "kertooko tämä traumaattisesta dissosiaatiosta?" Mitäpä tuohon voisi sanoa - muuta kuin että on meillä sivistynyt orkesteri.
A-osan kitarakuvio oli jonkinlainen lähtökohta sävellykselle. Sen pohjalta ajattelin biisiä ensin rock-bändille. Kuitenkin rämisevä darbukarumpu tuntuikin sitten juuri sopivan rikkinäiseltä rytmittäjältä. Päädyimme akustiseen tulkintaan, joka korostaa tarinan haurautta.
Veljeni piti biisistä ja totesi, että siitä tulee mieleen 70-luvun Horttokaalo. Voisi tähän sävellykseen toki kuvitella Marko Putkosen kaltaisen testostenorin laulamaan, mutta tarinan sävy saattaisi kyllä hieman muuttua.
Kappaleen sanat
toinen taakse jää, johonkin häviää
Lähdin viimeinkin, lähdin sittenkin
Mikä koskettaa satuttaa
Eksyin ehkä taas – kohta uudestaan
Opin lähtemään ja vihaamaan
Vihastani tein talon ympärillein
sinne astua ei kukaan saa
Rikottu, tahrittu, unohdettu ja vaiettu
niin kuin ei ois ollutkaan… ei ollutkaan…
Teit sen sittenkin vaikka luulinkin
unta nähneeni. Tiedän jo paremmin…
Veit mun ruumiini, rikoit sieluni
Kasvoni menetin, itseni kadotin
Vihastani tein talon ympärillein
sinne astua ei kukaan saa
Rikottu, tahrittu, unohdettu ja vaiettu
niin kuin ei ois ollutkaan… ei ollutkaan…
Muistot haalistuu, ruumis vanhentuu
Jotain sisälleni tukehtuu
Voin kai unohtaa, kaiken piilottaa
Anteeksi anna en milloinkaan
Vihastani tein talon ympärillein
sinne astua ei kukaan saa
Rikottu, tahrittu, unohdettu ja vaiettu
niin kuin ei ois ollutkaan… ei ollutkaan…
Kommentit
Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään
|
teodikea 06.02.2014 koska viimeksi on youtubessa annettu videoiden välillä palautetta toinen toisilleen? Miksei on siunaus. |
|
||
|
9
|
|
tanssiorkesteri Kukkakeppi 02.02.2014 Hienoa,voi melkein kuulla elämisen ääniä,koiran haukuntaa,vanhan ahtaan kylänraitin jossa ilta tummuu ja nainen katsoo kivisillalta kaukaisuuteen.Olipas hienot stemmat ja laulun väri.Tosi hyvä. |
|
|
|
10
|
|
Immunity DBL 19.01.2014 kliffa melodia ... hyvä laulaja ja hempeä kokonaisuus... taitavaa soitantaa ja sävellys puoli hyvin hallussa.. genrensä ehdotonta kärkipuolta :) ei mitään moitittavaa ;P |
|
|
|
|
teodikea 17.01.2014 Moni ihminen menettää mielenkiintonsa maailaan ainoastaan siksi, ettei kukaan ole kiinnostunut heistä itsestään. |
|
||
|
|
makenet 17.01.2014 Hieno sävellys ja pelkistetty soitto sopi kappaleeseen. |
|
||
|
|
makenet 17.01.2014 Hieno sävellys ja pelkistetty soitto sopi kappaleeseen. |
|
||
|
|
teodikea 16.01.2014 Hitto että kusiikki matemattisena tekijänä on yksioikoinen. Olen huomannut esim. sen, että asioista monimutkaisia tekee ihmiskommunikoinnin monivivahteisuus, ei havainnon itseasiallinen olemus. Hetket ja elämykset ovat niitä asioita, joista kuumuus ja kylmyys eivät pääse sopimukseen keskenään. |
|
||
|
|
teodikea 16.01.2014 On muuten kaikkein käytännöllisin ja halveksittavin tapa arvostella toisia siksi, että saa itse kaiken huomion. |
|
||
|
|
rviinama 15.01.2014 Kylläpä teillä on vaikea tilanne eli löytää hienolle naisäänelle "sopiva" tausta, soitto, soittimet ja tyyli. Tarinat ja soittotaito ovat hyvin hanskassa, mutta sävellys vaan ei natsaa. Tuolle ihanalle lauluäänelle pitäisi löytää tämän ajan henkeä. Laulua voisi miksata pehmeämmäksi, sillä nyt varsinkin tuo stemma oli turhankin voimakas ja terävä. |
|
||
|
|
teodikea 15.01.2014 Sellainen kunnon ilkeä arvotelija on sellainen, ettei se edes kuuntele, vaan se puhuu päälle. Olen teidän sipilöiden kappaleita kelannut silloin tällöin. On mukavaa että teillä riittää tarinoita ja tunteita... tunnelmaa, josta maistaa tekemisen ja paneutumisen ilon. Olen itse niin pihalla tästä maailmasta, että oikeastaan koko mikserin tuotanto on yhtä tilannesidonnaista lumihiutaletta lumitykillä ammuttuna. Teillä on se hassu puoli, että olette eläneet muusiikkia ja ja nimenomaan sen tekemistä voimakkaasti eri elämänvaihden läpi. On loistavqaa, että tällaisia tarinoita täällä liikkuu ja likuttaa niitä, joilla on vielä niin pitkä matka itseensä. |
|
||
