Suomalaisissa iskelmä-rock musiikissa, jota vaikkapa Apulanta edustaa, on tapana romantisoida alakuloa, teini-iän sinällään väkevää angstia ja muuta kynsien alta löytyvää. Halusin päättää levyn tunnelmallisen mies ja kitara-kappaleen myötä, jossa on positiivinen ja levollinen sanoma. Kun huomasin tallentavani kuudettakymmenettä raitaa, oli pakko tunnustaa mies ja kitara teeman vesittyneen. Kappaleen sanat kuuluvat:
Elämä on liian lyhyt
Elämä on liian lyhyt
Maata lattialla, alasti murheen alla
Maata lattialla, alasti murheen alla
Elämää ei uhkaa koneet
Elämää ei uhkaa koneet
Eikä sadetta voi uhata kuivalla
Eikä sadetta voi uhata kuivalla
Älä ole murheen oma, älä ole liian kova, älä katso muiden vatsaa, sinä olet aivan soma…
Älä ole murheen oma, älä ole liian kova, älä katso muiden vatsaa, sinä olet aivan soma…
Jumalaa (tulevaa) ei tunne kukaan
Jumalaa (tulevaa) ei tunne kukaan
Eikä laumatkaan, polje paikoillaan
Eikä laumatkaan, polje paikoillaan
Älä ole murheen oma, älä ole liian kova, älä katso muiden vatsaa, sinä olet aivan soma…
…
(c) Eerik Järvinen