Kevätjuhla

Tämän laulun kuullessaan ihmiset kysyvät usein, perustuuko tarina tositapahtumiin. Olisi oikeastaan mukava vastata kyllä. Ajallisesti yhteys on; teimme biisin viimeisen kevätjuhlani jälkeen. Tarina menee kuitenkin näin: Viimeistä kevätjuhlaani edeltävänä iltana joimme Akun ja Pasin kanssa viinaa kattilasta ja perustimme uutta, hienoa Banana Split -bändiä oikein tosissamme. Seuraavan päivän juhlassa pidättelin oksennusta muovipussi taskussa. Mitään erityistä romantiikkaa tuohon ajankohtaan ei tainnut liittyä tämän biisin fantasian lisäksi.

Banana Splitissä oli valtavasti hyviä aineksia: hyviä soittajia, hyvä laulaja, hyvä draivi, hyviä sävellyksiä, innostusta, asennetta jne. Jotenkin kokonaisuus jäi kuitenkin puolitiehen. Enimmäkseen biisejä teki Aku Valta ja minä yritin raapustaa niihin sellaisia suomenkielisiä tekstejä, jotka istuisivat Akun suuhun. Se oli aikamoista hapuilua. Minä en vaan kerrassaan osaa tehdä biisejä ja varsinkaan tekstejä sillä tavalla. Biisit tulevat jostain kun ovat tullakseen. Tekemällä saan aikaan lähinnä vaan huonoja biisejä.

Muutamia osumia sentään tuli. Kevätjuhla oli niistä ehkä paras. Aku antoi minulle C-kasetin, jossa hän rämpytti kitaraa ja lauloi spontaanisti sianenglantia. Kevätjuhlan A-osa erottui joukosta heti. Siinä oli jotenkin vastustamattoman kiehtova tunnelma. Kertosäe tuntui puuttuvan, mutta se syntyi kuin itsestään. Koko tarina pulpahti päähäni jostakin hyvin kivuttomasti, en tiedä mistä se tuli. Aku ei ensin vakuuttunut biisistä. Treenasimme sen kuitenkin kolmestaan basisti-Pasin ja rumpali-Peten kanssa. Sen jälkeen Akukin innostui.

Bridgessä oli alun perin kliseinen sointukulku. Sitä muuteltiin, kun laulua alettiin kaivaa naftaliinista. Aku esitti myös oman ehdokkaansa, joka päätyi sitten jälkimmäiseen bridgeen. Intro ja välisoitto ovat nekin uusiotuotantoa.

Alkuperäisessä versiossa laulettiin ”…yö hiljainen ja valoisa; vain sorsat, jotka huusi unissaan…” Joku huomautti jo aikanaan, että sorsat eivät huuda unissaan. Näsäviisas lukiolaispoika sisälläni on kasvanut sen verran, että olin valmis muuttamaan tekstiä tässä uudessa versiossa…☺

Biisin sovitus ei juurikaan muuttunut alkuperäisestä. Mietimme tosin, että pääsisikö tunnelma paremmin esiin akustisessa versiossa. Monissa biiseissä on parikin luontevaa sovitusvaihtoehtoa. Kevätjuhlan kohdalla epävarmuus oikeimmasta versiosta säilyi loppumetreille asti ja molemmat versiot päätyivät levylle. Minusta niissä molemmissa on oma jujunsa. Lisäksi kaksi versiota tukee mukavasti levylle syntyneen taustatarinan kaarta.