Hieno teos. Päähenkilön turhautuminen siihen, ettei katusoittaja lainannut Bentoniaan, välittyi hyvin tänne kotikatsomoon saakka. Hiton lokit, olisivat vaan paskantaneet...

Jotkut sanovat täällä mikserissä, että sä soitat "aitoa" ja "omaperäistä" musiikkia. Mitä mä nyt oon näitä sun biisejä kuunnellu, niin joo toki. Näin on. Fakta on kuitenkin mun mielestä se, että näin huonosti toteutettuna tuo kaikki on vain sanahelinää. Kohteliaisuuksia. Aitous = huonosti äänitettyä musiikkia. Omaperäisyys = sinne päin soittamista ja laulamista? Jaa-a, tiedä tästä nyt sitten. Varmasti sä kuitenkin nautit näiden tekemisestä, ei siinä mitään. Mun mielestä nää sun biisit ei vaan oikeen kuunneltavaksi asti taivu.

En mä kai koskaan kyllästy Kostiaiseen! Awesome, 'Nuff said!

Tykkäsin kitarasta ja lyriikoista, mut laulu ei oikeen iskenyt. :D

Rehellistä tarinankerrontaa häpeilemättömällä otteella. Paikka paikoin tulee mieleen eräs kotimainen pitkän linjan kuminen aavikkoeläin akustiseksi käännettynä.

Tarina on Peitsamotasoa eli hilpeä, mutta nyanssit jäävät vain taiteilijan itsensä tietoon. Vähän sanoja paljon tunteita.

Tällä kertaa tarina ei istu niin hyvin soittoon kuin aiemmissa kommenttiringissä olleissa biiseissä. Tarina on kyllä taattua tavaraa jälleen kerran ja toteutus on tuttua tavaraa. Karua ja siloittelematonta meininkiä.

Aika Sonic Youthmainen kitarariffi, josta plussaa. Laulu tosin ei oikeen istu tohon samaan mielle yhtymään. Vaikka epävireessä vedetäänkin, ei ihan tunnelmassaan yllä mahdollisille esikuvilleen.

Diggailen tästä karun simppelistä tyylistä! Ja suorasta tarinoivasta laulu ja sanoitustyylistä! Je!

Tämä on reality musiikkia! :-)
Hyvät sanat ja tarina.
Soitto ja nauhoitus ovat teknisesti alle Mikserin normitason, mutta tässä ei tietenkään ole pyritty hifistelyyn.
Tästä voisi silti tuottaa hieman paremman version, ilman että biisin idea katoaa: vaikkapa basso ja joku lyömäsoitin mukaan 1. säkeistön jälkeen?