joo jumittaa hyvi. tää o suoraa ku jostai jim jarmuschin mustavalkosesta rainasta.

Hämärää jumittelua. Ja jumiinhan tähän jäinkin. Ei käynyt aika pitkäksi biisin pituudesta huolimatta. Ja hienot saundit soolokitaroissa. Synkkä ja sateinen fiilis. Sopisi kenties jonkun elokuvan soundtrackille..

Vähän pelottaa, mitä tästä voi sanoa ilman että se teilataan ymmärtämättömyydellä, kautta muilla herrakorteilla :)...

Tykkään perusideasta. Jumittava, psykedeelinen ja kaikkea muuta kuin kliinistä soitantaa. Kitara ei kuulosta loopatulta (toisin kuin rummut, ehm ehm) ja kaikki elää. Laulu on tuollasta aika peruskauraa, jos musiikin pääpainon on tarkoitus olla lähinnä instrumenttipuolella. Saunditkin on ajatuksen tasolla kiehtovia, mutta kaatuu ehkä vähän väärällä tavalla köykäiseen nauhotusjälkeen.
Tavallaan toki tuntuu hölmöltä kritisoida ilmiselvää kotisohvademoa saundiongelmista, mutta musta se on jonkun verran oikeutettua tässä kontekstissa. Tällänen musiikki, ainakin siis itselleni, toimii sävellyksellisesti riisuttuna nimenomaan sen takia, että ollaan panostettu saundiin. Siihen miten se särö elää sen vinguttelun kanssa, miten kaiut reagoi erilaisiin soittodynamiikoihin. Tässä, roland cube -säröillä ja modulaatioillaan se vähän häviää ja jäljelle jää todellakin toteuttamisen arvoinen läjä ideoita. Sun tatsi kitaraan on mainio, joten rahkeita oikeasti olisikin minusta.