muistakko sen päivän, kun ekan kerran nähtii
tunne taivaalline, ku meikä kurottais tähtii
päivä onnellisin, se oli pelkkää satuu
tuntuu vaa silt et taidan suhu rakastuu
pari muuttujaa pelis, sul oli joku toinen
mut siin samal sanoit mun olevan sun nainen
lähin mukaan leikkiis, vaik frendit kehotti
jättämään sen kaiken, enne ku käy kehnosti
en tiedä kehen mä voin enää luottaa,
tärkeintä on varmaa ettei ole murheita
mistää, eikä joudu kärsiin tai katum aan
tää tilanne on se mikä meidät eroon saa
en haluaisi että mikään meitä erottaa
liikaa tää tietämättömyys musta verottaa
en ymmärrä muita miksi liikaa vihaa
enkö koskaan saisi ketään rakastaa

refrain:

rakkaus on turhaa
henkistä itsemurhaa
rakkaus on turhaa
aiheuttaa vaa tuskaa
rakkaus on turhaa
henkistä itsemurhaa
rakkaus on turhaa
en opi sitä koskaa

kiusattu ala-asteel, kylhän se masensi
mut sit tuli se enkeli, ja minut pelasti
mut miten kävi, enää en kelvannukkaa sulle
silti mun sydän löi ainoastaan vain sulle
välil sain kuulla juttui, "kyl se omans jättää,
valkkaa vielä sut, eikä selkäänsä käännä
siihen vain voi mennä liikaakin aikaa
nyt mietin onko sillon enää taikaa
annatko mulle lupauksen, että vielä odotat
lupaatko mulle että joskus vielä soitat
vai jätätkö yksin seisomaan sateeseen
tarpomaan yksin kylmään talvipakkaseen
vuokses tekisin mitä vain, jos vain tietäisit
kuinka paljon mä luoksesi kaipaisin
silti nyt yksin huonees riimei rustaan
ja jostai kumman syystä
ne kertoo susta

refrain

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu