Väkivalta on (väki)valtaa
Tarina miehestä, joka hallitsi perhettään ja bisneksiä, samalla metodilla: Uhkailemalla, kiristämällä ja lahjomalla. Mies kuvitteli, ettei tarvinnut koskaan pyytää. Firma joutui vaikeuksiin ja omaisuus oli siirretty vaimon ja lasten nimiin "väliaikaisesti", lapset vaan sattuivat tulemaan täysi-ikäisiksi. Herra Omistaja joutui pyytämään pojalta ja tyttäreltä lyhytaikaista luottoa, että firma pääsisi takaisin jaloilleen. Lapset tuumasivat: Kuole paskaas.
Rumaa.
Sanoitukseen vaikutti myös ystäväni kotoa muutto aikuistumisen kynnyksellä ja tylyhkö kotiin paluu: "Äijä oli hakannut mua 7-vuotiaasta asti ja kun täytin viistoista pyysin synttärirahaa, kävi äijä taas päälle. Kolme neljä kertaa ehdin lyödä, ennenkuin sen pää otti lattiaan. Potkin sen mytyksi pirttipöydän alle". Kyselin, että kuinka sitten sovitte, kun tiesin heidän olevan tekemisissä keskenään. "Äiti kuoli yhdeksän vuotta myöhemmin, niin ajelin Kyrööhin, kävelin tupaan ja tokaisin: Piti tulla kattomahan jäikkö henkiin".
Molemmat pojat ovat tuumanneet, ettei hautajaisissa silmät kostu, ellei tuule.
Säv/SanTommi Latikka, Sov: Aimo Vekki
Kappaleen sanat
Porttikongissa joku saa turpaan,
vain pimeät seinät vastaa, kun huudetaan.
Kylmää valoa katuvalo pudottaa.
Silmitön vartija pakenee maailmaa,
jossa oikeus ei voittanutkaan.
Talojen välit- huutaa tuskaa.
Rautaiset portit oloa helpottaa,
VÄHEMMÄN VAATII EPÄILLÄ KUIN RAKASTAA.
Ja mitä löytyy takaa rautaisten porttien,
se poraa kuin luoti reiän sydämeen.
Parempi kuolla yksinäisyyteen,
kuin elää kuolleena vuoksi toisen.
Huoltamon öisen mainosvalo vilkuttaa.
Tulleeksi toivottaa yksin kulkevaa,
jolla ei ole paikkaa muutakaan.
Hän katsoo kahta kuvaa lompakostaan.
Kyyneleen kuivaa, oikoo olemustaan
ja jatkaa kiertämistä palatakseen taas.
Luona kodin portin toivoa uskaltaa,
olisiko joku unohtanut lukita.
Pääsisi kostamaan kaiken mitä saaneet on aikaan.
Väkivalta on valtaa…
