1.
Neitsytmatkallensa lähti suuri höyrylaiva, piiput tupruttivat savuu kohti tummaa taivast/
Matka sujui hyvin, ei mitään hätää kellään, mut kukaan ei tienny mitä oli vielä eessä/
Metri metriltä laiva lipui kohti tuonelaa, monet ihmiset olivat lähempänä kuolemaa/
Sillä hetken päästä eessä oli jäävuori, ei kestänyt laiva, petti Titanicin kuori/
Osastoinnin ansioist luultiin et kaikki pelastuu, ei haittaa vaikka pari osaa laivasta hukkuu/
Mut toisin kävi, painajaisen läpi, alko matka ja näki ketkä pääsi jatkaa/
Vesi alko tulvii sisään ovist ikkunoista, alettiin ihmisii alukselta sitten poistaa/
Mut kaikki ei uskaltanu veneisiin nousta, vaan pitivät turvallisempan uppoavaa alusta/

KERTSI:
Koskaan ei voi tietää mitä tulee tapahtuu, koskaan ei voi tietää millon elämämme loppuu/
Niin kuin ei tietänyt Titaniciskaan, että osa joutuu lähtee Titanicin kanssa pohjaan/
Koskaan ei voi tietää mitä tulee tapahtuu, koskaan ei voi tietää millon elämämme loppuu/
Paljon menetyksii legendaarisel laival, loppui yhtäkkii monen ihmisen taival/ x2

2.
Laivan uppoominen vaati monta ihmishenkee, se vei joltakin varmasti kokonaisen perheen/
Siel yritettii pelastaa nii monta ku pystyy, mut jotkut anto periks ja turvautu hyppyyn/
Monet miehistöst halus arvokkaasti lähteä, eivät pelastautun’ oman henkensä tähdenkää/
Vaan tahtoivat mennä pohjaan kanssa aluksen, eikä tahtoneet ketään sinne avukseen/
Hiljalleen laiva painui pinnan alle, ei näkynyt pinnan pääl ku enää kannet/
Jo kohta se oli kokonaan uponnut, tuoden monen pelastautuneen mieleen surun/
Jäi monet kaipaamaan vaimoo, miestään taikka lastaan, suru tuli varmasti joka vuosi niillä vastaan/
Näin sadan vuoden jälkeen jos he elossa ois, muistelisivat he omaisiaan jotka lähti pois/

KERTSI x2

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu