En halua olla ilkeä, mutta..
Ehkä vika on mun kuulossa, laulajan englannin ääntämisessä (vaikka mahtava lauluääni onkin!), tai sitten vaan lyyrikoissa alunperin, mutta en ymmärtäny yhtään ja kuulin ne näin:

wow welcome the sons play
in the radio something
colt coffee in the pot
cost cans foul a thing
today is fee
they off a dreams
things never late yesterday
and the feelings that
tits so far away
summer downing in the fall
i keep on lyin in bed
doctor stand indoor
that is so monster
come in this endless week and days
and the deeds just long times
i have had reface
strange people
know what i used to know
i dont know its train to go
in silence
im moving is no more
not knowing
not knowing which way to row

its hard to know when is
time to give it up
it takes just as more heartbeat
to make it all rusty ball sheet
leaving in the time prepare
just time to peak
strange people
no one are used to know
i dont know its plane to go
in silence
im moving is no more
not knowing
not knowing which way to row

Nyt tahtoisin vaan tietää mitä tässä nyt niinku haetaan, oisko mahollista saada selvennystä sanoihin? Kiva biisi enivei. :)

mun korvaan tää biisi oli ehkä hitusen liian ykstoikkonen.

Iha hauskan kuulosta kamaa. Naftisti paketoitu setti. Jänskä pää riffi-hökötys. Paikoin ehkä vähän liian mahtipontista ja efektistä...Mut se vissiin kuuluu henkeen ja meininkiin. Ihan kiva.

Mukava kuulla välillä jotain idiksellä tehtyä musaa. Hyvät skitta fillit ja synakuviot. Laulun loppuosiossa menään alas päin...

kitarointi oli kyllä aivan loistavaa mut laulu ei herättänyt mitään pääsä se vaan tuli sisään ja meni ulos ei tosiaankaan muuta ihmeellistä kun kitara 7.5

Kuuntelen saamatta "näppylöitä" , ihan hyvää hevirokkia. Perusasiat tuntuu olevan hallussa.

Loistava biisi. Hienoja kitarasooloja ja mahtava bassokuvio. Jos laulu olis vielä ollu kympin arvonen, niin kymppi olis pätkähtäny.

Olen kommentoinut tätä ennenkin mutta kuunnellaan nyt sitten uudella mielellä. Hyvä tamä on, ei siinä mitään. Kaikki toimii hyvin paitsi englannin lausumisessa ois vielä hiomista.

Ammattitaitoista menoa, notkeaa soittoa ja pätevät soundit. Kiitettävän antaminen tuli selkiöksi jo biisin alussa. Rockposiilimeiningiksi menisi jos tästä alkaisi suurennuslasilla suuria fiboja hakemaan. Korkeintaan mieleen tulee, että välillä biisi voisi mennä jouhevammin eteenpäin ja välillä laulajan ulosanti kuulostaa vähän puserretulta.

Mutta niistä hyvistä pulista voisi luetella noin esimerkeiksi kivat melodiat, hyvät vokaaliosuudet (ikuinen kompastuskivi monilla bändeillä), soiton riemun ja laadukkaan yhteensoiton. Sääli, kun Wandan teksteistä en saanut kovin hyvin selvää onnettomista ämyreistäni, mutta hvin tuo kertosäkeen teksti ainakin toimi ja niissä tuntui olevan sitä oikeaa vilpittömyyttä. Että asiasta puhutaan.

Jeps, hyvänkuuloista kasarimeininkiä. Tälläistä toivois kuulevan radiosoittonakin. Hyvä biisi.