Tästä aiheesta on tehty varmaan miljoona piisiä, mut silti tämä on omalla laillaan onnistuneesti vanginnut tuon tunnelman ja fiiliksen. Piisissä on juuri sellainen oikeanlainen raasu ja nukkavieru kaipaus, jota tällaisessa pitääkin olla. Joku voisi sanoa jotain soundeista ja miksauksesta, mut tässä on jotain aitoutta näin. Jos se tyttö tämän kuulis, oon varma että kyyneleen herauttaisi poskelleen.

Tässäkin kitaristi soittaa liikaa ja päällekäyvästi. Hyviä melodisia ideoita. Nyt rummut haltuun ja parempaa miksausta (ja kitarointia) niin hyvä tulee.

Tuo tuhahtava synahaikka (?) vähän häiritsi. Luomumpana toimisi paremmin mulle, ei biisissä tai tunnelmassa mitään vikaa ole.

Tälläistä suomimelankoliaa. Lyriikoissa vähän Leevi and the Leavings -henkeä. "Olet jäänyt mun mieleen vaikka meni se pieleen" on ihan kuin Göstan kynästä. Tälläinen musiikki on mun sydäntä lähellä!

Toteutuksesta sen verran, että kitarasoundi alussa oli kiinnostava ja toimiva, mutta biisin jatkuessa siihen olisi toivonut vähän vaihtelua. Samoin dynamiikan puolesta tämä kappale oli hiukan sellainen pötkäle, jokin suvantovaihe ja vaikka muutoksia rytmeihin tai tempoon olisi voinut tehdä kappaleelle hyvää. Tosin piano-osuus paikkais jonkin verran tätä dynamiikan puutetta. Se oli hieno!

Laulusoundi ja ehkä vähän sävelpuhtauskin olisi voinut olla parempi. Lisäksi laulumelodia seurailee aika orjallisesti tahtien iskuja (miten tämän nyt selittäisi.... paljon kahdeksasosia). Säkeistöjen lopussa oleva 'ei pitäis välittää mun vähempää' tekee tässä poikkeuksen ja laulussa ne kohdat toimii ehdottomasti parhaiten.

Suomi ja rakkaus on aina hyvä. Hiukan osien yhdistely tuntui kankealta. Ei mahdottoman huono,paitsi tuo rumpusoundi....

Aika haikea kappale...

noob musaa