no tää kyllä oli jo suorastaan psykedeelistä! :)

Tässä mennään jonnekin sellaisille alueille, jossa fysiikan lait vaihtavat paikkaa. Oikeastaan mitään perinteistä musiikinlakeja ei noudateta. Tulee mieleen 60-luvun kokeelliset äänimaisemat. Rajoja rikotaan ja uusia alueita löydetään.
Aaltojen pauhu tuo loppupuolella rentoutta ja lupausta uudesta maailmasta maailman äären tuolla puolen.

Tässä on sellaista avaruudellista ulottuvuutta. Sitten kun uffomiehet hyökkää, ne puhuu juurikin tuota kieltä. Eikä se tarkoita rauhaa ja rakkautta, jos tämän teoksen luomaan mielikuvaan on uskomista.

mukavan oloinen äänimaisema... Mothrea puhuu vieraalla kielellä jättäen tarinan sisällön kuuntelijan mielikuvituksen rakenneltavaksi... unenomaista, kiireetöntä, rauhoittavaakin, tunnelmaa, arkielämästä poikkeavaa soundimaailmaa... kaikuefektit ja panorointi tuovat avaruutta ja tilan tuntua...