kadulla on loskaa
minä en kai koskaan
opi väistämään
mutta tällä kertaa
en aio jäädä senkään vertaa
että minut voisi jättää

menneisyys ei paina yhtään
kerran vielä aion nyhtää
irti kaiken minkä päättäväinen
sisulla vain aikaan saa

enkä koskaan tuntisi ketään, jolta en
kiitosta saa, ne vain haluaa
koskee mun tukkaan ja lasiin, josta mä
äsken join, ja se jonka toin
näihin juhliin on niin onnellinen
että pyörtyikin, vaikka rauhoittelin
ja sitten ne sanoo, et hienoa on
kun oon vaatimaton, ja se tottahan on

enhän toki luule
että hän ei kuule
kuinka yritän
vielä kerran olla
joku joka ei oo nolla
ja saa kaiken mitä haluaa

terve järki ei paljon paina
onnellinen oisin aina
jos öljy loppuu niin varmaan limusiinin
saa sähkölläkin kulkemaan

enkä koskaan tuntisi ketään...

ja kun viimein tulen käymään tähän kaupunkiin
tääl on kadut kultaa, ja loistaa niin
etten enää itseäni tunnista
en muista miksi täytyi paeta
vaikka sinäkin olet muuttunut
niin tietysti yhä muistat mut
ja kaikki on paljon paremmin
niin kuin piti olla vuosia aiemmin

ja vaikka öisinkin tuulee, mä kääntäisin kylkee
ja nukkuisin yhä raskaammin
enkä heräisi aamuisin kylmyyteen
joka muistuttaa etten sinua saa
ja jos joisin niin aina vain lasillisen
ja vain seurassa sen, ja jos pakenen
se ei johtuisi siitä ettei naurua riitä
tai pelottaa, tai en henkeä saa

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu