Muistan ku ekaa kertaa me tavattiin
iha hullun toistemme luon aina ravattiin
puhelin piippas jatkuvasti viestejä
on sua ikävä en saa sua mielestä
muistan viel ne perhoset vatsassa
ainaku nähtiin olin sua vastassa
oli aina yhtä siistii nähdä
ain ku piti lähtee mä halusin jäädä

Mä rakastan sua ja sä riität mulle
annat ilonaiheet joka aamulle
on hienoo herätä sun vierestä
damn, kun en saa sua millään mielestä

Eikä voi sanoo et se tunne olis laantunu
itekki ollu välil ihmeissää ku tää ei oo kaatunu
ollu välil tää tie aika kuoppasta
välil ollu tasast sit taas pientä ruoppausta
mut niin se kuuluuki myöta ja vastamäkee
jos kaiken kestää niin siinähän sen näkee
et onks siin rakkaut vai jotain muuta
iha liian monet tavottelee taivaalt kuuta

Mä rakastan sua ja sä riität mulle...

Tullu siihe tuloksee, kuka ei oo virheetön
kaikis on vikoi, eikä siin mitää ihmeit oo
silti voin sanoo oot täydellinen mulle/
annat tosiaa ilon joka aamulle
siisti tulla kotiin, ku siel odottaa joku
joka tekee joka päivän päätteeks kivan lopun
sit on taas kiva painaa päät tynyy
alkaa laskee lampait ja olla pelkkä hymyy

Mä rakastan sua ja sä riität mulle...

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu