Tämän slaavilaisen melankolian hengessä liikkuva guitar pro tekele toi mieleeni pyhän Elmon viinin kaliforniasta. Alun pitkät padit antoivat odottaa jotain eeppisempää ja yllätyksellistä - aivan kuten Elmokin, mutta sitten mukaan tulee midillä tuotettu rytmikitara ja tässävälissä täytyy sanoa, että se kuulostaa yhtä hienolta luettuna tästä, kun levyltäkin. 80 -luvun Kerry Kingiä tapaileva rytmikitara onnistuu kuljettamaan kappaletta 8-bittisen aikakauden riisikakku soundeista aina spaghetti westernien piinaavaan tunnelmaan saakka (ei oikeasti). Kappale kaipaisi jonkinlaisia koukkuja - Timbaland tyylisiä kertosäe ´huukkeja´jotka saisivat kuuntelijat kenties liikuttamaan lantiotaan tai 15 minuuttia myöhemmin muistaneensa kuunnelleen kyseisen kappaleen - nyt ei näin kuitenkaan ole käynyt. Musiikin teoriahan tässä kuitenkin vielä pysyy hanskassa vaikka artistin idolilista muuta antaisi ymmärtääkin. Progressiiviseen revittelyyn ei missään vaiheessa sorruta vaan SS henkinen kuri tuntuu säilyvän. Tämä harmittaa suuresti sillä haluaisin artistin niinsanotusti räjähtävän (musikaalisesti) tässä 2 minuutin kipaleessa, mutta aina ei saa mitä haluaa vaan puritaaninen N.Miekka onkin näyttänyt pakaransa kaupallisuudelle ja tehnyt kappaleen kädet taskussa. Enempää en osaa tästä sanoa kuuntelematta. Kuuntelen siis kappaleen ensin ja kommentoin sitten lisää, mutta onhan tämä nyt tällaisenaankin selkeä ne.. yhdeksikkö (9).