Minä ainakin nautin näistä lauluista ja kuuntelen uudelleen ja uudelleen. Musiikillista tasoa en osaa arvostella, mutta jos kappale saa aikaiseksi hyviä fiiliksiä ja rauhallisen mielen, niin eikö se ole silloin ajanut asiansa.

Muovisoundista ja teennäistä gospelhöttöä, josta on vaikeaa löytää mitään hyvää. Kaikki kliseisistä kilinäefekteistä laulajan infernaaliseen vibratoon ja koko ajan paheneviin imeliin kielikuviin ei ainakaan hälvennä stereotyyppistä vaikutelmaani, jonka mukaan uskon miehet ja naiset saattavat silloin tällöin olla hieman ns. keskivertojamppaa sinisilmäisempiä ja klisetaipuvaisempia säveltäjiä ja ainakin sanoittajia.

Kappaleen sanoitus saa takavuosina paljon kritiikkiä saaneen "Bussipysäkillä" - kappaleen (Janos Valmunen) kuulostamaan mestariteokselta naiivine, mutta kuitenkin vilpittömine elementteineen. Tämän kappale tursuaa toisaalta äärikliseiseisiä kielikuvia (yössä yksinäin, pelkään huomista, lapsen viaton uni, kuoleman maa, lapsi ei ole yksin sillä jumala on aina läsnä...) ja toisaalta vain puhtaasti huonoja, vai mitä esimerkiksi "raukein ilmein" tarkoittaa? Ainoa tilanne jossa tuota mielestäni voi käyttää on "Ja niin koko komppania katseli naisluutnanttia bukkakesession jälkeen raukein ilmein". Monikko velvoittaa.

Se, että peruskliseiseen kappaleeseen vaihtaa "ai laav juu":n tilalle "ai laav gaad" ei anna mitään lupaa tehdä kappaleesta vielä järkyttävämpi. Valitettavasti näin kuitenkin usein on.