Vanhan Usva-bändimme vanha biisi akustisesti esitettynä. Tästä tehdään vielä uudestaan sähköinenkin versio.
Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään
9
|
Asam 12.03.2014 Tästä tulee se ajatus mieleen, että jokainen kädenojennus ja hyväily on joka tapauksessa omalla tavallaan viimeinen. Laulaja onnistuu pitämään äänessään myös lämpöä, vaikka käyttää maneerimaista tyyliä. |
|
||
BullHill mja 18.08.2010 hyvä biisi... mukavasti toimii akustisena... mainio tuo kahden kitaran vuorosoitanta soolossa |
|
|||
9
|
Maximum Distortion 14.02.2010 mahtavaa slidetyötä. kaunis biisi. |
|
||