Ääneen
3:42
Oon ihan jokusen kerran matkustanut junassa pummilla. Niinkin arkinen lähtökohta tällä biisillä, mutta mestari saa siitäkin aikaiseksi angstista lyriikkaa. :----D
Olin hullun laiska tätä äänittäessä, joten moni asia kusee, mutta ihan kun mä niille enää jaksaisin mitään tehdä.
Biitti: http://koti.mbnet.fi/b...
Sanat, laulu & muu säätö: Herra R
Twiittaa
Kappaleen sanat
ei ole ulkopuolellakaan paljon sanottavaa
on järvet yhtä taivaan kanssa ja tuuli rantaa halaa
jostain syystä toivon että joku ois mua vastassa
vaikka en mä ääneen myönnä etten osaa yksin kulkea
istun junan vessassa
maailmalta piilossa
irvistelen peilille kun en keksi muutakaan
tunnelissa ahdasta
ilma painaa korvia
en tyhjän pääni huutoa mä kuulla tahtoiskaan
mä en tiedä mistä asti ja kuinka kauan täytyy olla
tällainen sisältään kun en mä usko sovinnolla
että kyllä löytyy paikka vielä munkin oleskella
enkä enää juokse ilman karttaa juna-asemilla
ei ole ulkopuolellakaan paljon sanottavaa
on järvet yhtä taivaan kanssa ja tuuli rantaa halaa
jostain syystä toivon että joku ois mua vastassa
vaikka en mä ääneen myönnä etten osaa yksin kulkea
kaadun vasten ikkunaa
kun matka muuttaa maaliaan
ulkona en pystyssä pysyisi laisinkaan
ei oikeutta valittaa
vaikka alkaa paleltaa
ilmaiseksi eristettyyn karsinaan
säälittävä eläin väittää reitin kotiin tuntevansa
vaikka reviiriään tunne ei koskaan omaksensa
epäröi oven edessä ja kulkee portaissa varpaillansa
valitsee avaimen summassa
ei ole ulkopuolellakaan paljon sanottavaa
on järvet yhtä taivaan kanssa ja tuuli rantaa halaa
jostain syystä toivon että joku ois mua vastassa
vaikka en mä ääneen myönnä etten osaa yksin kulkea
susiemo joka etsii poikasiaan kaikkialta
vaikkei lajitovereita oo koskaan tavannutkaan
enkä mä ulvo
koska tiedän ettei kukaan vastaa
enkä mä ulvo
koska tiedän ettei kukaan vastaa
ei ole ulkopuolellakaan paljon sanottavaa
on järvet yhtä taivaan kanssa ja tuuli rantaa halaa
jostain syystä toivon että joku ois mua vastassa
vaikka en mä ääneen myönnä etten osaa yksin kulkea
en mä ääneen myönnä etten osaa yksin liikkua
en mä ääneen myönnä etten osaa yksin asua
on järvet yhtä taivaan kanssa ja tuuli rantaa halaa
jostain syystä toivon että joku ois mua vastassa
vaikka en mä ääneen myönnä etten osaa yksin kulkea
istun junan vessassa
maailmalta piilossa
irvistelen peilille kun en keksi muutakaan
tunnelissa ahdasta
ilma painaa korvia
en tyhjän pääni huutoa mä kuulla tahtoiskaan
mä en tiedä mistä asti ja kuinka kauan täytyy olla
tällainen sisältään kun en mä usko sovinnolla
että kyllä löytyy paikka vielä munkin oleskella
enkä enää juokse ilman karttaa juna-asemilla
ei ole ulkopuolellakaan paljon sanottavaa
on järvet yhtä taivaan kanssa ja tuuli rantaa halaa
jostain syystä toivon että joku ois mua vastassa
vaikka en mä ääneen myönnä etten osaa yksin kulkea
kaadun vasten ikkunaa
kun matka muuttaa maaliaan
ulkona en pystyssä pysyisi laisinkaan
ei oikeutta valittaa
vaikka alkaa paleltaa
ilmaiseksi eristettyyn karsinaan
säälittävä eläin väittää reitin kotiin tuntevansa
vaikka reviiriään tunne ei koskaan omaksensa
epäröi oven edessä ja kulkee portaissa varpaillansa
valitsee avaimen summassa
ei ole ulkopuolellakaan paljon sanottavaa
on järvet yhtä taivaan kanssa ja tuuli rantaa halaa
jostain syystä toivon että joku ois mua vastassa
vaikka en mä ääneen myönnä etten osaa yksin kulkea
susiemo joka etsii poikasiaan kaikkialta
vaikkei lajitovereita oo koskaan tavannutkaan
enkä mä ulvo
koska tiedän ettei kukaan vastaa
enkä mä ulvo
koska tiedän ettei kukaan vastaa
ei ole ulkopuolellakaan paljon sanottavaa
on järvet yhtä taivaan kanssa ja tuuli rantaa halaa
jostain syystä toivon että joku ois mua vastassa
vaikka en mä ääneen myönnä etten osaa yksin kulkea
en mä ääneen myönnä etten osaa yksin liikkua
en mä ääneen myönnä etten osaa yksin asua
