Tässä oli jotain mitä en ihan heti aluksi odottanut. Hyvällä tavalla (vai pitäisikö sanoa "pahalla tavalla /;,/". Odotus oli Darkthrone tyylisessä osittain jopa pahaa oloa tuovassa norski bläkkiksessä. Liian kauaksi ei kuitenkaan onneksi mielikuvasta menty.

Ensiksi miinukset:
- Alun puhe; okei saundi oli ok, mutta niin kliseinen että meni miinuksen puolelle
- Miksaus; osittain saundi oli terävää, mutta osin puuroutui tai laulu tahi kitara dominoi liikaa

Hyvää
+ Äänimaailma; kylmä ja pohjoinen tuli mieleen, "everlasting winter"
+ Hypnoottisuus; juuri oikean verran toistoa ja juuri se teki tästä sellaisen että jaksoi toistamiseenkin kuunnella

Kaikkea mikä miellytti tai ei miellyttänyt en osannut päässäni sanoiksi sanoa. Kokonaisuus hyvä, vaikka odotus oli hiukan toisessa suunnassa niin tämä jopa parempi kuin mitä odotin. Faniutumisen arvoista.

Intro jo yksinkertaisuudessaan sopii tähän, se antaa juuri oikeanlaisen kuvan biisistä: Synkkä, paikkallaan lahtaava ja... paikallaan lahtaava. Odotin, että biisi olisi kehittynyt edes johonkin suuntaan, mutta ei kaikkea voi saada. Toimiihan tämä näinkin, mutta pidemmän päälle alkaa jo kyllästyttämään biisin yksitoikkoisuus. Kitarariffit toimii, eikä rummuissakaa(softarummut?) ole moitittavaa.. vittu, tunnelmaa kyllä riittää jaettavaksi, mutta kuten sanoin jo aiemmin nii yksitoikkoisuus hajoittaa hieman kokonaisuutta. Vokaalit voisivat olla se juttu tähä, kenties?

Jos olisin edennyt kommenttipokerirästieni kuittausurakassani järjestelmällisesti, olisin joutunut tämän kappaleen jälkeen kuuntelemaan vielä yhden trancebiisin. Tällainen pelihän ei yksinkertaisesti vetele, joten säästin tämän listani hännänhuipuksi. Ikään kuin palkitsin itseni hyvästä uurastuksesta jättämällä viimeiseksi kappaleeksi jotain itselleni jo entuudestaan tuttua.

Mustaa meteliä! Kolkkoa ja kylmää valutetaan jälleen niskaan oikein isolla kauhalla! Brr brr, kun on pohjolassa ankea ja kylmä! Tällaisia tunnelmia on monasti kuvattu juurikin tällaisella äänten kirjolla. Ritisevä, intensiivinen kitarasärö peittää lähes kaiken muun alleen. Rummut enemmänkin toteavat kevyesti jotain tahdin kaltaista kuin varsinaisesti paukuttavat menemään. Ja vokaalit ovat jälleen jääneet sen verran taka-alalle, etten pysty varmuudella sanomaan, onko kyseessä ihmisääni vaiko erinäisin tehostein pahoinpidelty pihakoira. (Tähän väliin mielikuva kitarapiuhan päässä säröpedaalia saksanpaimenkoiraa kohti villisti linkoavasta muusikosta) Peruspilarit ovat kieltämättä perinpohjaisesti paikoillaan.

Mutta peruspilarien olemassaolo ei vielä itsessään takaa mitään. Voidaan toki sanoa, että tällöin koossa on kappale. Muuttuakseen hyväksi tai paremmaksi kappaleelta kuitenkin vaaditaan sitä, että mukaan on saatu jokin sen muista vastaavanlaisista selkeästi erottava tekijä tai vähintään sitä, että tuttuja elementtejä käytetään jotenkin poikkeuksellisen hyvin.

En voi sanoa, että tällä toteutuksella päästäisiin aivan siihen asti. Elementit ovat kyllä paikoillaan ja muutamia huippuhetkiäkin löytyy, mutta jokin oikealla hetkellä oikeaan saumaan osuva korostus tai yksityiskohta jää uupumaan.

Olen aina pitänyt tämän projektisi musiikissa siitä, ettet varsinaisesti arastele erilaisten äänilähteiden käyttämistä. Kappaleissasi kuulee perinteisten kieli- ja lyömäsoitinten lisäksi myös synteettisempiä ääniä - lisäksi usein melko tyylikkään hillitysti käytettyinä. Tähän nojaten olisinkin toivonut, että aivan kappaleen loppumetreillä, kovimman kliimaksin aikaan, olisit nostanut sekaan korkean, lähes vihlovan nuotin tai pari. Vaikka sitten hiljaisella hieman uutta vivahdetta tuomaan. Jokin lisätehoa oikealla hetkellä luonut koukku olisi hyvinkin saattanut olla kaikki kaikessa ja nostaa tämän kappaleen "mukiinmenevän" tai "perustason" yläpuolelle.

Jonkinlaista yritystä vastaavanlaiseen temppuun olin kuulevinani hieman vokaalien lähdettyä laskeutumaan huippukohdaltaan. Viimeinen voimannäyte jäi silti uupumaan, mikä on erittäin ikävää, sillä todella lähellä käytiin.

Yritän kai sanoa, että myös tällä tavalla monotonisempi musiikki kaipaa mielestäni yleensä jonkinlaista pientä huippukohtaa kontrastia luomaan. Muuten kappaleen kaikki potentiaali jää lähes poikkeuksetta hyödyntämättä.

Tällaisenaan suurinta roolia kappaleen vetovoiman osalta näytteli varsin selkeästi jo aiemmin mainitsemani kitaravalli. Hetkittäin se kuulostaa kieltämättä perin jylhältä, mutta parantamisen varaakin siitä löytyy. Koska tuo metallimusiikin ykkössoitin on jatkuvasti niin pinnassa, olisi siltä mielestäni voinut toivoa hieman enemmänkin. Tarkoitan nimenomaan kyseisen äänen luonnetta, joka jää tällä erää hieman yksiulotteiseksi. Vain aavistuksenkin vivahteikkaampi särösoundi olisi saattanut nostaa nämä yksinkertaiset riffit ja rytmit ikään kuin uudelle tasolle. Enkä todellakaan tarkoita mitään muhkeaa tai kliinistä äänimattoa. Pikemminkin sitä, että särö itsessään ei juurikaan elänyt. Hieman toisenlaisilla säädöillä tästäkin elementistä olisi saattanut saada merkittävästi erilaisia puolia irti.

Mitä vokaaleihin tulee, eihän niiden selkeitä tarvitse olla. Vaikka vain kontrastiksi olisi kuitenkin saattanut toimia se, että johonkin väliin olisi esimerkiksi tyylilajille ominaiseen tapaan kuiskinut jotain tai rääkynyt hieman korkeammalta. Nyt suurin osa tuosta äänestä tapahtuu varsin huomaamattomana lisukkeena, mihin se kyllä sopii. Enemmänkin olisi vain voinut tehdä.

Ennen kuin ajatukseni murenee täysin käsiin, kokoan tähän jonkinlaisen loppuyhteenvedon. Tämä on peruskelpo blahhmetelikappale, jota kuunteli mielellään, mutta joka olisi pienoisella lisätehostuksella, vivahde-eroilla ja jonkinlaisella i:n pisteellä saattanut hyvinkin tehdä melkoisen vaikutuksen ainakin minuun. Kuten jo aiemmin sanoinkin, lähellä käytiin.

Just joo.. Jotain kämäsiä filtterisweeppejä ja köyhää halpistunnelmanluontia satunnaislla pelleillä. Onneksi säveltäjä sitten sai otettua sen mehujään takapuolesta (tai se suli pois) ja päästiin asiaan. Kokonais spektriltään muhkea kitaravalli oli jylhä. Sääli, että saundin terä oli vähän sellainen "digisärö"-fiiliksellinen. Se terä oli jotain heikko. Onneksi muhkeus korvasi paljon tuota puutetta. Taustalle möhkivät ruminat rokkasit träkin lopulliseen hienouteensa ja jylhän Sabbath mainen valli veti kuuntelijaa turpiin. Vittu. Kyl tää on kuitenkin hyvä. Vaikka kuinka kuunteli tahtoi haukkua tämän maanrakoon, niin vittu turpaan vaan tulee.

Vittu kun täytyy olla kusipää kun tekee näin hyvin biisin, että ei saa edes haukuttua vaan biisi kusee kuntelijaa kuntuille. Sen pitäs olla toisinpäin! Arvostlijan pitäs saada kusta biisin kintuille. HOMO!

Kiinnostavasti lähdetään käyntiin, mutta sitten jäädään jotenkin junnamaan melodiallisesti ja rytmiryhmän suoranaisella avustuksella. On yritetty elävöittää eteenpäinmenoa kaikenlaisilla syteemeillä ja siinä on onnistuttu. Ahistus/odotus kasvaa, mutta sitten loppui kuin seinään. Tulikin mieleen jonkinlainen aloitusbiisi isompaan kokonaisuuteen.

En tiedä onko biisin tarkoituskin olla suttuinen, raakileen kuuloinen, mutta miksauksen tekijällä ei mielestäni loksahtanut kaikki palaset kohdilleen. Kitarassa on hienon sopiva saundi, mutta jotenkin hävittää ja tuhoaa selkeää äänimaailmaa yhdessä hihatin kanssa, joka alkoi ottamaan päähän, kun runnoo esiin koko ajan.

Mutta mutta ihan Yes kokonaisuutena ja mielellään kuuntelin.

Mukavaa säätöä alussa, kivoja nuo puheet vaikkakin kliseiset! Soundit on rupiset , kuitenkin niissä on imua. Kitara vois kuitenki olla vähä selkeempi, liikaa tässä on tuota suhinaa. Rummuista hi-hattia pienemmälle tai soundi erilaiseksi. Odottelin että milloin olis tullu perinteistä bläkkiärinää, ei sitä vissiin sitten ollut. Ihan hyvä varmaan.

Perusmeininki biisissä on synkkä. Tää vois varmaan olla jonkinlainen introbiisi bläkkisbändille ennen ku kovempi mättö alakaa.

Biisi on pitemmän päälle yksitoikkoinen, rakenteeseen kaipais jonku muunlaisen osion varmaan. Loppupuolella tullut syna oli kuitenki tyylikäs ja kaivattu lisä.

Ei jumalaut notta on tiukka tuo kitarasaundi. Toimii todella hyvin tuo laahaavuus, ja ambientsaunditkin on kovia, etenki noi överisti kaiutetut kolinat. Rumpusaunditkin on yllättävän hyvät, kun kuitenkin varmaan softarummut? Hienoa työtä kaikinpuolin, tunnelma välittyy kaijuttimien toisellekkin puolelle.