Vuoristomajan ovenkarmiin nojaillen, häikäistyneenä alppien valkoisuuteen, henkeni vapaana leijuu...juu...juu

Keskustelin Umpalamation kanssa ja näinhän sen pitää mennä... 19 laatikkoa malibua...

Hämärän kuuloista tilulilua.
En osaa oikein arvostella tämän tyylistä fiilistelyä mutta kokeillaan nyt eniveis kun kerta aloitinkin. Rakenne uupuu kokonaan, vissiin tarkoituksella. Koukkuja ei ole ollenkaan, sekin vissiin tarkoituksella. Ääh, tää on ihan liian vaikeaa mulle.
Lähinnä tästä tulee mieleen tuulikello joka randomisti kilkkaa ja kalkkaa.
Enpä voi sanoa kova tuulikello fani olevani mutta as far as tuulikellot goes tää on paras tähän asti! :D

Karjalan laulumailta. Kun on paljon taisteltu ja liikaa nähty. Päästään pyörähtämään siellä missä elämän työ olisi pitänyt tehdä. Mutta, ei ole enää mitään mistä aloittaa. Mitä nyt? Minne seuraavaksi? Missä kaikki ovat?

Mielenkiintoista! Kallokellarin valtiatar on ryhtynyt kaukomatkailijaksi, ja Himalajan rinteillä noustaan ylöspäin makoisasti lintujen laulaessa ja tuulen tuivertaessa.

sokeat linnut sirkuttavat taas ja komppaavat lauluaan kynsimällä mandoliinin kieliä,, mutta kenet??? minkä ??? ne saavat murisemaan ??? Tuuli keventää tunnelmaa puhaltaen murisijan pois... palata yrittää tuo örisijä, mutta niin vain puhurin viheltelyn saattelemana on sen mentävä matkoihinsa... hyvin tuotettua äänimaailmaa jälleen kerran

Kanteleestahan lähtee nätti ääni! Taitaa olla tuulikannel.
Linnunlaulu antaa keveyttä mutta muuten kalevalainen kansa seisoo kohtaloineen syvän kuilun äärellä.

John Olsbon kalevalavertaus ei ole kaukana mun mielikuvituksistakaan. Tässä kuulostaa siltä että ollaan veneellä jossakin järvelle soutelemassa pimeän tullessa ja airot hakkaavat vettä. Lopussa tuuli yltyy ja kerää myrskyä, kunnes yö alkaa muuttumaan sarastavaksi aamuksi laulavine lintuineen.

Hieno teos.

Larry

Tuli mieleen Kalevalainen maailman luominen kun muna halkeaa ja maailmankaikkeus syntyy. Jyrinä toi mieleen maankuoren liikkeet ja pikkuhiljaa tulivat eläimet mukaan. Lopun basson mouruaminen kuvasi sitten ihmistä.

Kyllä kanteleen sointi kaunihisti raikuu. Tuulen tuiverrus on hieno lisä tuolla taustalla. Oikeastaan näiden kahden elementin kanteleen ja tuulen tuiverrus olisi saanut olla enemmänkin esille...

Efektit tuovat keitokseen sitä kellarin hämyä, jolloin kappaletta ei soitettukaan tunturin huipulla vaan 30-luvun puurivitalon kellarissa, jossa tuuli pääsee puhaltamaan tuuletusikkunoiden kautta.

Edelleen tässäkin sellainen ajaton fiilis.