Alussa oli hieman peruksia saundeja, mutta hyvin tämä omaksi biisiksensä muovautuu. Runsaasti ääniä. Täytyy laittaa valot pois. Makea kiihdytys n. neljän minsan kohdalla. Siittä kivasti alas taas ja uusiin saundeihin. tosi hyvän makuinen. Parhaimmillaan kerrassaan. Tykkäsin plopusta.

Yletön laupeus - pelottava käsite. Tunnelmissa en kuitenkaan ihan luostariin päässyt, joten kuuntelin ajattelematta nimeä. Kauniisti ahdistava, silti anteeksiantava - tulee mieleen. Ihmetystä aiheutti tuo rätinä vasemman kyynärpääni seutuvilla - alkuun se kuulosti hyvältä, mutta loppua kohdin alkoi rasittaa. Jokin kunnolla alas menevä perkussiivi olisi sopinut ehkä taustalle, mahdollisesti särötetyllä kaiulla..

Onpas laupeuden luostarissa mielenkiintoista menoa. Ei kyllä käy kateeksi sinne päässeitä tai joutuneita. On kaukana se rauha ja hiljaisuus, mitä voisin tuolla kuvitella olla ja on annettu ymmärtää. Epäilenkin, että luostarin on vallannut nyt joku muu ja sitä tässä toteutetaan. Alkoi oikein ärsyttämään, kun ei saanut kunnolla kiinni tai sitten se oli tarkoituskin. Kipale oli kuitenkin yhtä ja samaa, inhottavia ja iljettäviä ääniä toistensa päälle laitettuna. Kuitenkin sillä tavalla, että joutui keskittymään ja kuuntelemaan mitä kaikkea tuolla taustalla tapahtuu. Voi tätä yhtenäiseksi teokseksi ja onnistuneeksi sellaiseksi kutsua.

Rikottuja ääniä,
rikottua rauhaa.
Ei sääliä,
messut pauhaa.
Kuka asialla,
tietoa parempaa Haavalla.

Tässä sitä taas saa pohtia päänsä puhki...

Biisi alkaa ujelluksella, jossa on hieman konemainen fiilis. Kappaleen edetessä tulee kaikenlaista kolinaa ja säröistä rutinaa. Tästä tulee laupeuden ja luostarien sijaan mieleen jotain muuta, joku synkkä metsä jossa puiden henget valittavat, kauempana rakennetaan jotain luonnotonta, epäilemättä koneiden avustamana. Biisin lopetus oli heikoin osa tässä, kolinat vaan menivät pois ja tuli jotain epämääräistä, ärsyttävä jopa tuo kovempaa kuulunut soundi.

Soundit ovat enimmäkseen tunnelmallisia, hieman olisin vähentänyt rutinoita. Biisi on liian pitkä tällaisenaan, hieman yksitoikkoiseksi käy.

Erittäin outo kappale. Soundimaailma on todella vääristynyt. Musiikiksi tätä ei juurikaan tunnista vaan enemmänkin jonkun kauhuleffan soundtrack tulee mieleen.

Mutta tunnelman luojana tämä toimii hyvin ja kappaleen nimi antoi odottaa biisiltä jotain aivan muuta kuin mitä sisältö on. Jonkinlainen synkkä ja skeptinen asenne luostareita kohtaan tulee kyllä selväksi. Vähän pitkänlainen kipale tämä on ja pariminuuttinen tätä huttua olisi itselleni riittänyt.

Jos olisin ilkeä niin sanoisin että ylitaiteellista paskaa, mutta koska minusta tuntuu etten vain ymmärrä niin jätän nyt sanomatta. Kyllähän tästä kuitenkin se tunnelma välittyy ja kun se kai näissä oli idea niin mikäs siinä.

Mieletön skitsofreeninen kakofonia tässä ensimmäisen minuutin kirkkaissa äänissä ja särinässä. Takova pauke lisää tunnelatausta, sen kiihottuminen ja hidastuma on sairas. Kaikki rakentuu vain hullummaksi puolenvälin jälkeen. Tuntuu kuin biisi ympäröisi kuulijansa ja tässä pimeässä olohuoneessa, jossa tätä kuulen, joku voisi koskettaa minua kylmällä kädellään. Huij!

Kyllä laupeuden luostari varmaan tältä kuulostaa... Munkit kiertelevät ja kaartelevat ja etsivät sitä jotain... Niin taitaa tämäkin biisi tehdä...

Nyt jäi kyllä aika heikoksi toi kommentti, mutta kiva oli kuunnella...

luostarin tornin portaat ovat pitkät kuin mustan surman traumat. ylhäällä jumala ei tullut vieläkään, mutta tänäänkin sai hän olla edes vähän lähempänä. joskus rukouksista kantautuvaa meteliä on paettava torniin, usein meteli kaikuu pitkin porraskuiluja ja peilautuu kaariholveista. vaikka ei luostariin kuuluisikaan, voi siellä päästä lähemmäksi jumalaa. ainakin aivan lopussa.

Tunsin lievää epätasapainoa joidenkin äänten voimakkuuksissa. Tai ehkä oon kuuro. Tais alkaa vähän veltosti mut jo keskivaiheessa löysin itteni jostain kummallisista maisemista. Munkit hakkaavat lekalla katukiveystä kiihtyvällä tahdilla kaivon ympärillä. Ja turhautuvat.

Jotain itä-eurooppalaista maisemaa tässä on. Kylläkin myös pikkuisen spagettiwesternien värejä, tuo huminan tyyli tekee sen. Lnoksutus on hyvä, se tuo sellaista elämää siihen maisemaan. Muistatko sen hyvien pahojen ja rumien alkukohtauksen jossa se hevonen työntää sitä kaivopumppua? Siinä oli vähän samanlainen tuulen humina ja siten se klonksutus. Voisi tämä kyllä olla joltain itavalta-unkarin keskikokoisen kaupungin rautatieasemaltakin, aamuyöltä. Näin tarkassa kotikuuntelussa olen juuri tänään kyllä sitä mieltä, että tuota säröä on vähän liikaa. Se sotkee hiukan. Toisaalta jo huomenna voin olla eri mieltä, mutta nyt tuo humina, sen antama mahtava tila ja se klonkse oli tämän biisin kantava voima ja hyvin kantoikin.