Jotain varsin aavemaista on tässä kappaleessa.

Katsomosta on kadonnut suurin osa penkeistä. Niiden tilalle on ilmestynyt kiiltävän musta piano sekä nainen valkeassa harsomaisessa asussaan. Hän soittaa silmät kiinni ja hymyillen arvoituksellisesti. Soittaessaan hän näkee muiden unet ja unelmat ja toteuttaa ne musiikillaan, antaa rooleille hahmot ja näyttämöllä kuljeksii riemunkirjava joukko onneaan etsiviä sieluja.

Onnelliset loput ovat uneksittavissa todeksi, soittamalla.