Hmm... Orionmyth... Tulee heti joku tummanpuhuva viikinkimetali mieleen ja sitten tulenkin tänne kuuntelemaan tällläistä perhemuzakkia ja monipuhaltelua. Koykäsisen keitiöjatsin popinnettua versiota jota kuunnellessa pakostakin vääntyy suu hymyyn ja sehän on aina hyvä asia.

Jos nyt jotain kritiikkiä on pakko yrittää tähän myös kehittää, niin saundit jäävät vähän "pintapuolisiksi". Vähän syvyyttä moneenkin suuntaan kaipilisi. No joo.. Kai tämä äänimaailma kuuluu genreen? En tiedä. Itseäni vähän alkoi korvia väsyttää se.

Rauhallinen alku, veikeä soundi tuossa alussa,
Tämä on toimivaa ja mielenkiintoista syna/kitara juttu ilman lyriikkaa, Kelpoa perushyvää soitantaa, Ehkä näin pitkäksi vedoksi kaipaisin lyriikkaa mukaan, mukavaa näinkin taustamusana, ei vielä räjäytä pankkia mutta ihan kelpaa soitella. Piisi sinänsä muutuu, mutta ei kasva sen kuluessa, eli hieman jotain repäisevää loppuun.

Biisillä ei välttämättä ole mitään tekemistä Jazz musan kanssa. Kappale on kuitenki erittäin hieno teos ja erikois maninta tuon basso soundin valitsemisesta.

Hienoja kikkailuja läpi biisin ja sovitustyössä nähty vaivaa. Hyvä!

Kummallisen kuuloista kikkailua. Kai tää on sitä loungea.. Menee yli hilseen... En lähde arvailemaan olisko tää hyvä vai huono. Sanon vaan et tää on persoonallinen ja aukee ehkä useampien kuuntelu kertoje myötä paremmin.