11. Kiitos ja anteeksi
Säv., san., sov.: Jani Koskinen
---
Jani: laulu, akustinen kitara
---
Voiko ihminen olla paha vai onko hän vain välikappale, jonka oma paha olo purkautuu pahuutena ympäristöön? Ja jos ihminen tekee pahaa, onko mitään eroa siinä tekeekö sitä itselleen vai toisille? Voiko itselleen ylipäänsä tehdä pahaa vai onko paha teko paha vain, jos sen on tehnyt jollekin toiselle. Ja jos kaksi ihmistä päästää toisensa liian lähelle toisiaan ja tästä seuraa jotain ikävää, ovatko nämä ihmiset silloin itse tuhonneet itsensä (olemalla liian luottavaisia toisiaan kohtaan) vai ovatko he tuhonneet toinen toisensa? Ja onko tähän kysymykseen vastaamisella edes mitään merkitystä, jos lopputulos kuitenkin on sama? Ihminen on aina oman elämänsä uhri. Siksi syyllisten etsiminen (ja vielä enemmän heidän rankaisemisensa ja kostaminen) lienee aiheetonta niin yhteiskunnassa kuin ihmisyksilön henkilöhtaisessakin elämässä, joskin katkeruuden tunteminen on silti äärimmäisen inhimillistä - valitettavaa se toki on, mutta ymmärrettävää.
Kappaleen sanat
viekää kukkia haudoilleen
sillä murhamieheksi ryhtyessään
on yhtynyt totuuteen
joka pahasta pahaa
ja hyvää vain hyvästä aikaan saa
jos siis tahdotte rangaista heitä
tekojansa juhlikaa
jos sanoihinsa ette
muuten pysty luottamaan
peilikuvaansakin tarkemmin
heitä silmiin katsokaa
onko siellä roisto vai ihminen
joka roistouttaan kavahtaa
huijarin silmistä kyyneltä
ei valu ainuttakaan
onko siellä onnellisuus
missä onnesta puhutaan
vai onko niin ettei puhuja itsekään tiedä
mitä puheensa tarkoittaa
kiitos ja anteeksi
kiitos että rakastuit minuun
anteeksi että rakastuin sinuun
kiitos... kiitos ja anteeksi... anteeksi...
jos tahdotte heidät vastuuseen
älkää koskeko mihinkään
sillä koskemattomuussuoja
jo antaa vastuuta itsessään
kun heidät eri paikkoihin alle maan
piti toisistaan sijoittaa
ettei luunsa varmasti koskaan pääsisi
yhteen kasvamaan
jos tahdotte heitä rangaista
voitte tarinansa unohtaa
kuinka rakastavaiset saapuvatkaan
lippuaan laskemaan
ja he molemmat vetävät yhtä aikaa
esiin aseensa
ja siihen paikkaan kaatuvat vierekkäin
päälleen leijailee lippunsa
onko siellä onnellisuus
missä onnesta puhutaan
vai onko niin ettei puhuja yksikään tiedä
mitä puheensa aikaan saa
kiitos ja anteeksi
kiitos että rakastuit minuun
anteeksi että rakastuin sinuun
kiitos... kiitos ja anteeksi... anteeksi...
eikä kukaan meistä
jälkeen jääneistä tiedä
tappoivatko he
itsensä vai toisensa
kiitos ja anteeksi
kiitos että rakastuit minuun
anteeksi että rakastuin sinuun
kiitos... kiitos ja anteeksi... anteeksi...
