4. Eivät ketutkaan varoita
3:16
Säv., san., sov.: Jani Koskinen
---
Jani: laulu, akustinen kitara
---
Tyttö ja poika ovat lähteneet ulos katsomaan auringonnousua toukokuisena aamuna. He kulkevat pienen metsikön halki ja tyttö sanoo pojalle: "En mä kyl tiedä, löytyykö täältä yhtään mitään. Mä en oo käyny täällä koskaan ennen." Tyttö ja poika löytävät puron ja sillan. Sillalla tyttö suutelee poikaa ja pojalle se on hänen ensisuudelmansa. Vain muutama sekunti myöhemmin pusikosta työntää päänsä esiin kettu ja tuijottaa suoraan kohti tyttöä ja poikaa. Seuraavana päivänä poika kirjoittaa laulun.
Twiittaa
Kappaleen sanat
Nyt on päivä siitä kun synnyttiin
ja päivä siihen että opin niin:
pistää elämänsä kaaokseen
on kuin sais liian suuren annoksen
ja tässä ravintolassa käy vain käteinen
mutta mistäs ovella jo tiedät sen
sun pitäs olla kovin älykäs
etkä silti välttämättä ymmärtäs
mulla on ikävä sinua
voi etpä arvaa kuinka riemastuisin
jos vastaani kävelisit Helsingin kaduilla
sattumoisin ja tuoreeltaan
voisin syliini sulkea sinut ja lujaan
eihän ketutkaan varoita
kun ne päänsä työntävät esiin
vastarannan pensaasta;
ikävä sinua
mul on aikaa nyt kun olet muualla
lukee lehdet ja mainokset huolella
niistä paljon ei kerrottavaa jää
kun jätetään pois kaikki pudonneet päät
enkä mainostani julki saa
jos en tahdo tappaa tai painostaa
kumma juttu miten ihminen
on taas ihmisen pahin vihollinen
mulla on ikävä sinua
voi etpä arvaa kuinka riemastuisin
jos vastaani kävelisit Helsingin kaduilla
sattumoisin ja tuoreeltaan
voisin syliini sulkea sinut ja lujaan
eihän ketutkaan varoita
kun ne päänsä työntävät esiin
vastarannan pensaasta;
ikävä sinua
onko lehtes jo pudonneet
vai miksi noin vain vapiset
ja saanko minä sut pelastaa
jos juures maahan vajoaa
mulla on ikävä sinua
voi etpä arvaa kuinka riemastuisin
jos vastaani kävelisit Helsingin kaduilla
sattumoisin ja tuoreeltaan
voisin syliini sulkea sinut ja lujaan
eihän ketutkaan varoita
kun ne päänsä työntävät esiin
paratiisin pensaasta;
ikävä sinua.
ja päivä siihen että opin niin:
pistää elämänsä kaaokseen
on kuin sais liian suuren annoksen
ja tässä ravintolassa käy vain käteinen
mutta mistäs ovella jo tiedät sen
sun pitäs olla kovin älykäs
etkä silti välttämättä ymmärtäs
mulla on ikävä sinua
voi etpä arvaa kuinka riemastuisin
jos vastaani kävelisit Helsingin kaduilla
sattumoisin ja tuoreeltaan
voisin syliini sulkea sinut ja lujaan
eihän ketutkaan varoita
kun ne päänsä työntävät esiin
vastarannan pensaasta;
ikävä sinua
mul on aikaa nyt kun olet muualla
lukee lehdet ja mainokset huolella
niistä paljon ei kerrottavaa jää
kun jätetään pois kaikki pudonneet päät
enkä mainostani julki saa
jos en tahdo tappaa tai painostaa
kumma juttu miten ihminen
on taas ihmisen pahin vihollinen
mulla on ikävä sinua
voi etpä arvaa kuinka riemastuisin
jos vastaani kävelisit Helsingin kaduilla
sattumoisin ja tuoreeltaan
voisin syliini sulkea sinut ja lujaan
eihän ketutkaan varoita
kun ne päänsä työntävät esiin
vastarannan pensaasta;
ikävä sinua
onko lehtes jo pudonneet
vai miksi noin vain vapiset
ja saanko minä sut pelastaa
jos juures maahan vajoaa
mulla on ikävä sinua
voi etpä arvaa kuinka riemastuisin
jos vastaani kävelisit Helsingin kaduilla
sattumoisin ja tuoreeltaan
voisin syliini sulkea sinut ja lujaan
eihän ketutkaan varoita
kun ne päänsä työntävät esiin
paratiisin pensaasta;
ikävä sinua.
